Joogaa, perhevalmennusta ja pökräilyn uhkaa
Tänään alkoi aamu mukavasti lempeällä joogalla. Olen käynyt nyt raskaana ollessa äitiysjoogassa. Mammajoogaa minulle, murehtijalle, suositteli ihana neuvolantäti jo heti ekalla neuvolakäynnillä, onneksi. Jooga on ollut todella lempeää ja rentouttavaa. Siinä, että pääsisin täysin ajatuksistani joogassa(kaan) on minulla vielä opettelemista. Kuitenkin kokemus joogatessa on se, että teen itselleni ja lapselle hyvää käymällä siellä. Synnytyksestä selviämiseen ja palautumiseenkin toivottavasti joogasta on apua, niin ainakin sana kuuluu. Youtubestakin muuten löytyy joogaharjoituksia raskaana oleville.
Joogan kerrotaan auttavan mm. selkävaivoihin, rentoutumiseen, uniongelmiin, verenkiertoon (vaikkapa suonikohjuihin), synnytykseen ja ties mihin muuhun. Jonkun tutkimuksen mukaan jooga saattaisi jopa ehkäistä ennenaikaista synnytystä. Kokeilemisen arvoinen juttu siis! Onko teillä kokemuksia joogasta?
Joogapaikassani on myös äiti-vauvajoogaa sitten, kun pääsen siihen pisteeseen. Paikan käytyä tutuksi on ehkä helpompi mennä ’palautumaan’ myös vauvan kanssa. Siinä saa päiviinkin mukavasti sisältöä. Muita harrasteluhaaveita vauvan kanssa on mm. muskari ja ehkä vauvauinti. Ja mitähän vielä, vinkkejä? Entäpä minkälaisia kokemuksia perhekerhoista tms?
Iltapäivällä meillä oli eka kerta perhevalmennuksessa. Mieskin oli ihmeen ajoissa, olin kuulemma huijannut valmennuksen alkavan puolta tuntia aiemmin kuin todellisuudessa alkoi. En ollut, mutta tästä lähtien petkuhuiputan varmasti 😀
Ekalla kerralla kerrottiin muille vähän itsestä, odotuksista nähden perhevalmennukseen ja tietysti milloin on laskettu aika. Ryhmä vaikutti aika hauskalta ja toivonkin, että tämä poikisi kohtalotovereita ja mammakavereita sitten siihen harmaaseen (?) arkeen. Ihania kotiäitiystäviä minulla onneksi onkin, mutta he asuvat vähintään sen 20 kilometrin päässä. On se sitten aina lähteminen. Olisi mukava saada puisto- ja kahvitteluseuraa ihan tästä läheltäkin.
Synnytyksestä puhuttiin jonkin verran ja videonkin katsoimme. Se oli minun mittapuullani ihan todella kesy, mutta rakas mieheni meni aivan punaiseksi ja valkoiseksi, ja huonovointiseksi… Voi sitä kiemurtelua. Yritän toki ymmärtää, mutta mielestäni puolisot pääsevät tässä kuitenkin aika vähällä, joten… ;) Mitenkäs teillä ovat puolisot pärjänneet näissä tilanteissa? Entäs itse synnytyksessä?
Keskiviikkona tulee muuten raskausviikkoja täyteen 30!! Nopeasti tuntuu tämä aika menevän, jaiks :) Ja taas tänään on supistellutkin ihan kiitettävästi. Parhaimmillaan ihan peräperään. Supistukset eivät ole varsinaisesti kipeitä olleet, mutta aikas tiukan tuntuisia. Mieskin päivitteli vatsan muotoa supistusten aikana. Kyllä kohtua on nyt siis treenattu. Voihan sen näinkin kääntää, vai? ;)
Huomenna neuvolantätiä moikkaamaan taas, ja eiköhän se ihana päivä taas siitä lähde käyntiin :) Aurinkoa ja lämpöä kaikille!
Kuvat: Pinterest