Hyvä boogie!

Turhaan enää lopetan tätäkään tekstiä sillä toiveella, että kirjoittaisin yhtään sen nopeammin uutta kuin tähänkään asti 😉 Mutta tässä taas pienenpieni päivitys ja fiilistelyä.

Poikasen kanssa menee pääasiassa toooosi kivasti. Alan ymmärtämään, että meillä on aika tyytyväinen ja mukautuvainen vauva 🙂 Tosin tähän asti hyvin harkitseva ja hiukan varauksellinen sellainen. Eikä siinä mitään huonoa! Vauvakerhossa ja muualla käydessä poika on vaan tuijottanut ja ihmetellyt, mitään taitoja ei ole esitelty eikä hymyä paljoa väläytelty. Paitsi nyt, viisikuisena yhtäkkiä meillä on todella reipas poika, joka nauttii kiekuen ja nauraen (enempi ja vähempi ääneen, äiti ei saa kovastikaan vielä käkätyksiä, muut kyllä…) uusistakin jutuista. Vain oikeastaan yöt ovat sellaisia, joihin kaipaisin eniten muutosta, mutta siitä lisää joskus…

Aloitimme vauvauinnin viikko sitten ja se oli suksee! Onneksi mammakaverini oli jutskaillut heidän kokemuksiaan uinnista niin minäkin ymmärsin, mitä ohjaaja vöyhkäsi poikamme auki olevista käsistä/nyrkeistä. Laulut ja lorut olivat melko tuttuja ja ehkä sekin auttoi. Saimme jo hiukan riehaantua vauvamme kanssa siellä. Ohjaaja puheli, että seuraavalla kerralla kaadetaan kannusta jo päähän vettä. Tosin olemme nyt hiukan kipeänä, minä lenssussa ja poika joko lenssussa ja/tai eilisistä rokotuksista hiukan lämpöinen, joten heti toinen kerta jää väliin, harmi.

Ankka.jpg

Kuva: raisio.fi

 

Huomenna meillä olisi muskari, jonka myös aloitimme viikko sitten. Sielläkin poika pääasiassa nautti ja naureskeli 🙂 Tämä oli minun mielestäni enemmän odotettavissakin, koska lauleskelemme ja leikimme kotona. Se on ollut jo jonkin aikaa kovin hauskaa poikavauvelista. Mitä enemmän on hyppyyttelyä, höykytystä ja vauhtia, sen enemmän meillä nauretaan. Muskarissa oli meininkinä olla katsekontaktissa lapsensa kanssa ja siinä soitella ja laulella. Hah 😀 Meillä on siellä niin ihania poikakavereita (kaikki poikia ja tuttu jengi vauvakerhosta ja perhevalmennuksesta, paitsi yksi uusi poika :), että kukapa siinä viitsii äitiä tuijotella, kun voi pitää kaveria kädestä tai syödä joskus jonkun muun vauvan kättä!? Ei meidän ainakaan.

images?q=tbn:ANd9GcSuYFyqdrQxfiJFXm2R47mNnNadirQfDnO_tk1JJprM_R736sRHYg

Kuva: vantaanseurakunnat.fi

 

Värikylpykurssiakin olisi ollut mahdollista aloitella, mutta liika on liikaa. Toivottavasti kuitenkin vaikka kevväämmällä.

Itse olen jo jonkin aikaa jaksanut käydä salillä ja jumpalla. Nyt jaksaminen ja motivaatio on täysin eri luokkaa, kun aikanaan töiden jälkeen väsyneenä. Tosin motivaatioon voi vaikuttaa ne raskaudesta jääneet kymmenen kiloakin 😉 Mutta ehei, ei tässä mikään kiire ole ja asiat ovat tärkeysjärjestyksessä, varmasti, mutta näin hyvä boogie ei voi olla väärin :)! Ihan huippua, kun poikanen on viihtynyt salin lapsiparkissa mahtavasti (yksi väsyttävä ’harrastus’ lisää viikossa) ja olemme voineet hoitaa usein salit ja jumpat alta pois aamupäivästä. 

Women's%2Bfitness.jpg

Kuva: womenshealthbenefical.blogspot.fi

 

Nyt mietin ihan fiiliksissä, että hommaisin itselleni kolmekymppis-lahjaksi personal trainerin. Kolmekymppiä pärähtää mittariin syyskuussa ja voisinko parempaa (vaikka kallista) lahjaa itselle antaa kuin terveyttä, kuntoa ja jaksamista 🙂 Ja aikaisempi kokemukseni on se, että innostusta kestää hetken verran ja sitten lipsahtaa entisiin sikailuihin… Olisi joku jolle ’vastata’ jne. Onko teillä kokemuksia jakaa personal trainerista tai muuten elämäntaparemontista?

Syömisiäkin olen parantanut tässä (parin miinuskilon verran, huomasin juuri :). Syön todella paljon enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja, hyviä rasvoja… Sokerittomalla olen ollut kutakuinkin vuoden alusta ja ei se yleensä ole edes ihan mahdotonta. Ja välillä aivan mahdotonta. Olen kuitenkin hurahtanut raakakakkuihin (ainakin tähän 😉 ja raakasuklaata olen yrittänyt opetella syömään. Täytyy sanoa, että maitosuklaata on tosi vaikea päihittää minkään! Mutta ehkä muuten sokerittomalla on suun helpompi tottua myös raakasuklaan mausta pitämään. Mutta tuo raakakakku! Sitä voin täydestä sydämestäni suositella. Ja se on niiin terveellistä taivaallisen maun lisäksi <3

Viimeisenä fiilistelynä! Motivaation pitämiseksi yllä olen nyt varannut sen tatuointiajan 😀 Pitkän ajan päähän, älkää huoliko. Niin, että imetys on siihen mennessä ohi. Mutta se mielessä jaksaa ehkä pitää tavoitteet mielessä 🙂 Toimiiko teillä tälläiset porkkanat :)?

 

Tree-Tattoos-23.jpg

Kuva: Tattoos20.com

 

Kirpeitä ja aurinkoisia pakkaspäiviä, puss!

Kommentit (8)
  1. Hieno juttu, että boogie on hyvä ja että treenit ja syömiset luistaa! Siitä tulee mulle ainakin heti parempi olo, kun syö hyvin ja urheilee ja se hyvä boogie onkin sitten paras motivaattori jatkaa samaa rataa 🙂 Toivottavasti sulle käy samoin! Erityispeukku PT:lle, ihan mahtava lahja itselle.

    Vauvaharrastukset kuulostaa myös kivoilta 🙂 Pitää tulla taas moikkaamaan teitä, kun kotiudun täältä maailman toiselta puolen!

    Pus, voimahali paranemiseen! <3

  2. Oi mekin haluttais aloittaa harrastuksii. No vauvauintiin ollaan menossa.. Varattuna olis myös äiti-vauvajumppa, mut ei varmaan onnistu meidän neidin kaa sinne lähteminen. Ootpa reipas 🙂 Hyvä! Kun itekin pääsis salille, tyttö vaan niin kiinni mussa että en oo päässy viel minnekään.

    1. Näitä harrastuksia on pian liikaakin, jos ei pidä varaansa 🙂 Millon teillä alkaa uinti? Ja jumppaan vaan kokeilemaan 🙂

      Täytyy pian tulla katsastaa teidän neiti ja meno siellä Hämeessä 😀

      Halirutistuksia!

      1. Vauvauinti taitaa nyt jäädä, muutetaan pariks viikoks Hyvinkäälle ja tuo toinen osapuoli ei ollut niin innokas lähtee polskimaan vauvan kans kun minä. Muskariin päästiin ja menikin hyvin.
        Kirjoitappa niistä teidän öistä kun ehdit 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *