Kerta se on ensimmäinenkin

…kirjoittaa julkisesti blogia.

…saada ihan oma, rakas poikavauva.

…olla vaarattomien supistuksien takia saikulla.

…saada vauva nuorehkon, tuoreen aviomieheni kanssa.

…odottaa jännityksellä kaikkea tätä, ja samaan aikaan sitä, kun rakas aviomies vaihtaa uusiin ja vaativampiin työtehtäviin.

Paljon on siis uutta ja jännittävää elämänmuutosta tiedossa. Siitä kaikesta, ja vähän kaikesta vanhasta ja tylsästä haluan kirjoittaa tänne. 

Raskausviikkoja on kasassa 27+2 ja olen siis pienellä sairaslomalla vaarattomien, mutta työntekoa ja elämää haittaavien supistuksien takia. Työni on siis vaikkakin ihanaa, melko fyysistä ja hiukan arvaamatonta lasten parissa. Tarkoitus olisi nyt antaa mielen ja ruumiin levätä (vinkkejä otetaan vastaan ;). Aamuyön unet ovat hukassa ja mm. pesänrakennusvietti on tällä hetkellä kova, ja se saattaa välittyä ihan naapuriin asti, aviomiehelle ainakin.

Lapsi on kovasti toivottu ja odotettu, ja odotusaika onkin suppareita lukuunottamatta mennyt erinomaisesti. Ei pahoinvointia, ei (toistaiseksi) liikaa kiloja tai turvotusta jne.

Kotona ollessa olen jaksanut eri tavalla pitää mm. kodista ja omasta hyvinvoinnistani huolta. Olen innostunut mm. terveellisista smoothieista, luomu- ja lähiruoasta, ja aivan mahtavaa on ollut käpsytellä hitaasti ja nauttia kevätauringosta <3

Lähdenkin tästä köpöttelemään mummovauhtia ruokakauppaan. Katsotaan, mitä herkkua sieltä tällä kertaa lähtee matkaan :)