Terveiset Teriyaki Beef-pakasteaterian ääreltä. Kehtaan näin kehuskella, koska teinpä vasta itselleni lounaaksi vuohenjuusto-kanaleipää ja salaattia. Ja olen muutenkin kunnostautunut päivittäsillä lounassalaateilla.

Aina silloin tällöin mietin, kuinka löytäisin sen todella iloisen ja positiivisen minäni myös kotioloissa. Ja lähes yhtä usein päätän alkaa päivittäin kiittämään, kirjallisesti tai edes ääneen, asioista, jotka minulla on hyvin. Ja niitähän on oikeastikin yllin kyllin. Jossain joku sanoi, että kirjaisi vaikkapa viisi kohtaa päivittäin. Joten tässä tämän päivän kiitollisuuspäiväkirjani viisi kohtaa:

– Pojan eilinen neuvolakäynti oli hauska ja onnistunut. Varsinainen hyvänmielen käynti. Kaikki oli hienosti, ensimmäiset piikit otettiin reippaasti (äitikin oli tosi reipas). Hienoin asia käynnissä oli kuitenkin se, miltä neuvolantätimme sai oloni tuntemaan. Luonteeltani olen helposti epävarma (vaikka tiedostankin sen usein turhaksi) ja äitiydessä varmastikin myös (kertokaa, kuka ei ole:). Terveydenhoitajamme sanoi jotenkin kaikki oikeat asiat ja minulle jäi käynnistä äitinä hyvä ja varma olo. Rokotettu poika oli iltaa kohti itkuinen, mutta äidin suu säilyi messingillä iltaan asti.

– Meillä on pojan kanssa ihan huippuhetkiä yhdessä. Tuntuu kuin kolmekuisella pojalla olisi jo mainio huumorintaju (neuvolan täti sanoi, että varmasti onkin, kun on meidän perheessä;). Luemme vauvakirjoja, juttelemma ja naureskelemme. Voi että, kuinka makeat naurut saankaan toisen hymystä!

– Saamme alkaa käyttää kuntosalimme lapsiparkkia. Täytyy käydä pian tutustumassa, jotta voi hyvä kuntoiluputkeni jatkua 🙂 Ja, jos sinne hoitoon jättäminen tuntuisikin minusta pahalta, voin aivan hyvin jättää käyttämättä lapsiparkkia. 

– Nyt monena päivänä olen tehnyt namiruokaalounaaksi itselleni (ja poju on sen sallinut) pääosassa salaatti. Ja paljastan, että aivan kohta syön vähän creme brulee-jädeä 😉

– Ilmoitin meidät tammikuussa alkavaan vauvamuskariin juuri. Ihanaa, en malta odottaa!

Ja ihan pakko vielä kertoa ja kiittää mahtavasta turvaverkostamme. Meillä molemmilla on siis iso lähisuku, joka on kovasti ja erityisen mielellään läsnä. Meillä on myöskin paljon sekä lapsellisia että lapsettomia ystäviä, jotka mieluusti hoitavat poikaamme. Jopa niin, että he käskevät ottaa kalenterit esiin ja merkkaamaan sinne treffi-iltoja, salireissuja jne. Jo olemassaolevien mammakavereiden lisäksi tuntuu siltä, että saan myös uusia ja ihania koko ajan.

Elämä on siis, useimmiten, todella ihanaa <3

Mistä sinä olet tänään kiitollinen?