Mitä Siperia opetti parikymppiselle suomalaistytölle?

Nyt kun edessä siintää matka Murmanskiin, on aika muistella, mitä se ensimmäinen reissu itänaapuriin opetti. Kyseinen matka olikin aikamoinen ensivisiitti Venäjälle, sillä en ollut aikaisemmin käynyt edes Pietarissa. Matkareittinä toimi perinteinen Trans-Siperian rata Moskovasta Vladivostokiin: 10 000 kilometria taisi tulla plakkariin kokonaisuudessaan menomatkalla, ja takaisin Pietariin lentokoneella ja Pietarista Allegrolla Helsikiin. Olimme Omskissa, Irkutskissa sekä päätepysäkkikaupungissa Vladivostokissa yötä. Vladivostokia luonnehdittiin jossakin Venäjän San Franciscoksi ja sinne voisin oikeasti lähteä pidemmällekin lomalle ja harmitti, kun vietimme vain 12 tuntia siellä.

Kaikki Vladivostokissa tapaamamme ihmiset hieman ihmettelivätkin, kun kerroimme matkustavamme yli viikon Vladivostokiin ja viettävämme siellä vain puoli vuorokautta… Viimeisenä yönä Japaninmeren rantahietikolla istuen oli hullua miettiä, kuinka pitkän matkan oli kulkenut ja kuinka lähellä esimerkiksi Pohjois-Koreaa ja Japania olimme. Tämän matkan jälkeen viimeistään tajusin, kuinka mua kiinnostaa koko ajan vähemmän perinteiset turistikohteet (vaikka toki niillekin on aikansa ja paikkansa), kun maailmalla on kaikkea muutakin tarjottavana.

DSC_0128-3.jpg

Päällimmäisenä ensimmäisestä Siperian ja Venäjän matkasta jäi mieleen seuraavat asiat:    

• Junat kulkivat minuutilleen aikataulussa. Tämä oli aivan järjettömän hienoa, kun on tottunut VR:n menoon. Meillä oli pysäkkikartta (pysähdyksiä oli 83 koko matkalla), jossaa luki tarkasti sekä pysäkille saapumisaika että lähtöaika. Ainoastaan pari kertaa saattoi olla juna myöhässä pysäkiltä, mutta se kurottiin kiinni seuraavassa välissä. Japaninmeren rannalle Vladivostokiin saavuimme myös minuutilleen viimeisen yhtäjaksoisen 69h matkan jälkeen (!)

• Tuntui kuin olisi ollut aikamatkalla koko ajan, ja ajantaju katosi. Junat kulkivat Moskovan ajassa, mutta menimme seitsemän aikavyöhykkeen läpi, eikä oikein koskaan tiennyt mitä aikaa pitäisi elää. Oli ihanaa vain olla välittämättä ajasta.

• Venäläiset ihmiset olivat aivan järjettömän mukavia. Meitä ei yritetty huijata kertaakaan ja kaikki olivat hyvin auttavaisia ja ystävällisiä, vaikka suurin osa ei englantia puhunutkaan.

IMG_0681.jpg

10371988_10204068969428725_716291829931501772_n.jpg

• Asioiden toiminnassa ei ole välttämättä mitään logiikkaa Venäjällä ja törmäsimme aika ihme juttuihin. Esimerkiksi Irkutskissa meitä kiellettiin poistumaan hotellista tiistai-iltana klo 23 jälkeen, ja vasta venäjänkielen taitoisen toverin puhuttua puhelimessa hotellihenkilökunnan kanssa pääsimme poistumaan hotellista. Lisäksi konduktööri kielsi meitä tupakoimasta junalaiturilla, mutta tarjosi lopulta itse tulta.

• Monet stereotypiat ja odotukset kävivät toteen. Ensimmäisen tunnin sisällä Moskovasta lähdön jälkeen näimme junan ikkunasta tankin, metsäpalon (niitä oli hirveästi etenkin loppumatkasta, ja pimeällä oli ihan sanoinkuvaamatonta katsella loputonta tulimerta ulos ikkunasta), ydinvoimalan sekä silminkantamattomiin pikku puutaloja. Lisäksi tuli ostettua viinaa tiskin alta jossain päin itä-Siperiaa, ja Adidaksen kolmiraitaverkkareita oli joka toisella vastaantulijalla.

DSC_0127.jpg

• Korruptio toimi. Miliisit tulivat hyttimme ovelle vihaisena kieltämään alkoholin juomisen junassa, mutta nuuskakiekon huomattuaan silmät kirkastuen ottivat vastaan nuuskapussin ja lähtivät pois.

• Turisteja tai muita reppureissaajia emme tavanneet ainuttakaan. Tämä oli itselleni suuri yllätys, mutta luulen ajankohdan (huhtikuu) vaikuttaneen siihen. Kesäsesonkina varmaan turistimatkaajia on enemmän.

• Aeroflot on mainettaan huomattavasti parempi lentoyhtiö! Olin vannonut, etten sillä lennä koskaan, mutta positiivinen kuva jäi Vladivostok-Moskova-Pietari -lennoista.

10366060_10204068987869186_9160427763755272451_n.jpg

Siperia siis opetti. Ja opetti sen, että haluan lähteä uudestaan, mennä ja nähdä vaan enemmän.

Olin ennen tätä reissua ajatellut, että lähden Siperiaan sitten joskus, kun on enemmän rahaa. Matkatoimistojen järjestämät matkat olivat nimittäin niin kalliita (+ 2500e) että luulin oikeasti kyseessä olevan tosi kalliin reissun! Itse järjestettynä lähes 2 viikon reissu viisumeineen, junamatkoineen, lentoineen ja yöpymisine maksoikin oikeasti vain noin 500-700 euroa. Jos yhä mietit lähtöä – just do it!   

suhteet oma-elama matkat
Kommentit (4)
  1. Mielenkiintoinen postaus! Tykkään itsekin matkustaa erityisesti vanhoissa itäblokin maissa, ja Venäjä kiehtoo aina.

    Ja hääh, mä luulin kans, että Siperian junamatkasta saisi pulittaa runsaasti enemmän vaikkei matkatoimistoa käyttäisi, mutta näköjään mullakin on ehkä vielä mahdollisuudet laittaa joskus jotain sukanvarteen ja mennä Siperiaan! Tää luo ainakin utta uskoa 🙂

    1. Kiitos! 🙂 Muakin kiehtoo Venäjä jostain syystä tosi paljon. Muissa itäblokin maissa en oo käynyt, mutta nekin kiinnostaisi!

      Ja onneksi ei tosiaan tarvitse maksaa maltaita Siperian reissusta – samalla hinnalla sinne pääsee pariksi viikoksi kuin viikoksi vaikka Kreikkaan, eli ehdottoman mahdollinen matkakohde budjetillisestikin! 😉

  2. Kuulostaa ja näyttää niin hienolta! Kunpa itekin joku päivä vielä uskaltaisi 🙂

    1. Kiitos! Oli tosi erilainen ja mieleenpainuva matka 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *