Imetysviikko ja minun imetystarina

Hyvää kansainvälistä imetysviikkoa kaikille!

Tämän kuvan mieheni nappasi Kroatiassa ollessamme. Vauvalla yllätti nälkä syömään mennessä ja rannalta löytyi penkki johon istahdin imettämään. 

Ajattelin kirjoittaa hieman omasta imetyskokemuksesta. Yksi imetyskokemus minulla on jo takana ja toinen menossa parasta aikaa.

Esikoista imetin 1v 1kk n ikään saakka. Imetyksen alku oli raskas ja vaikea. Olin aina ajatellut, että jos saan lapsia haluan imettää! Olin ajatellut, että kun lapsi syntyy imetys vain lähtee käyntiin. En ollut ajatellutkaan että siinä voisi olla mitään ongelmia. Kun esikoiseni syntyi kaksi viikkoa etuajassa hän oli pieni ja niin hauras. Ei hän ollenkaan hamunnut rinnalle eikä hän saanut rinnasta otetta. Rintakuminkin kanssa imeminen oli vaikeaa. Kaiken lisäksi minulla maito ei alkanut heti nousta. Olin aivan tietämätön imetyksen saloista ja sairaalassa ei kätilöillä ollut paljon aikaa opastaa minua. Tein syöttöpunnituksia vauvalle ja yritin tehostaa maidon nousua pumppaamalla rintoja. Sairaalassa jouduimme antamaan vauvalle paljon lisämaitoa, tuttipullosta.

Kotona lisämaidon antaminen jatkui. Samalla annoin myös rintaa ja pumppasin rintapumpulla omaa maitoa pulloon. Jokainen tippa oli kultaakin kalliimpaa. Olin niin pettynyt etten pystynytkään ruokkimaan lastani. Kaikkeni tein ja hankin koko ajan tietoa miten voisin onnistua imetyksessä! Olin rohkea ja kyselin ihmisiltä menin jopa käymään imetyspoliklinikalla. Olin aina ajatellut, että rinnat ovat minulle arka asia. Nyt kuitenkin oli kyse omasta vauvastani ja halusin imetyksen onnistuvan! Vaikka sitten niin että joku minulle opastaa ihan kädestä (tai no rinnasta) pitäen. Luultavasti tämän takia minä olen pystynyt julki-imettämään.

Parhaimmat neuvot sain ihanilta naapureiltani. Olen ikuisesti heille kiitollinen. Muistan kun vietimme juhannusta naapureiden kanssa yhdessä vauvan oltua yhdeksän päivän ikäinen. Sain niin ihania neuvoja kaikilta. Yksi parhaimmista oli ykkösoluen juominen. Inhoan olutta, mutta silloin ajattelin että teen kaikkeni, jotta maito nousisi. Join oluen nenästä kiinni pitäen.

Aikaa meni noin kolmesta neljään viikkoon ja sitten tunsin maidon nousevan! Ai mikä ihana tunne. Muistan kuin eilisen kun terveydenhoitaja kävi kotonamme ja aikamme keskusteltua ja vauvan punnittua hän sanoi minulle, ”nyt oma maitosi riittää”.  

Vauva oli sen verran voimistunut ja kasvanut, että hän jaksoi paremmin jo imeäkin ja maidon olin saanut nousuun poppaskonstein. Maidon nousun jälkeen vieroitin vauvan vielä rintakumista. Miten helppoa imetys olikaan nyt. Enää ei tarvinnut desinfioida tai muistaa ottaa mukaan välineitä imettääkseni. Ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen tunsin oloni rennoksi ja helpottuneeksi. Minä onnistuin! 

Muistan kuinka imetyksen alkuviikkoina häpesin imettämistä. Vauvan syöttäminen oli aina iso projekti. Ensin annoin imeä hänen rintaa, samalla saatoin pumpata maitoa pulloon ja sitten annoin pullosta joko omaa maitoani tai korviketta. Tuntui etten edes kehdannut imettää julkisesti, niin paljon tuo asia minua hävetti. Se, etten vain pystynyt ruokkimaan lastani omalla maidolla. Joskus jonnekin lähtiessä rintakumi jäi kotiin. Ihmiset ympärilläni kannustivat imettämään tietenkään tietämättä sitä etten pystynyt imettämään ilman rintakumia. Annoin pullosta maitoa, enkä kehdannut sanoa mitään. Olin niin arka ja tietämätön.

Kuin sain imetyksen käyntiin, halusin imettää poikaani puolivuotiaaksi. Täysi-imetykseksihän sitä ei voinut kutsua, alun korvikkeen takia. Mutta osittais täysi-imetin poikaani kuusi kuukautta! Poikani kasvoi hienosti pelkällä rintamaidolla, jopa kilon kuukaudessa. Terveydenhoitaja kehui maitoani, se oli kuin kermaa. Se aika oli niin helppoa, ruoka oli aina mukana. Kuuden kuukauden iässä annoin pojalle ensimmäinen kerran kiinteää ruokaa. Olin niin onnellinen, minä onnistuin! 

Imetys taipaleemme kesti tosiaan siihen saakka kunnes poikani täytti 1v 1kk. Olin ajatellut, että haluan imettää poikaani vuosikkaaksi, koska sen jälkeen vauvalle saa antaa oikeata maitoa. Tavoitteeni meni kuukaudella yli. Loppua kohden imetys hiipui, varsinkin kun lähdin töihin, imetys kerrat vähenivät. Noin kymmenen kuukauden iässä lopetimme pojan kanssa yhteistuumin yösyönnit. Rinnalta vieroittaminen kävi hyvin kun poika itse vähensi rinnalla käymistä. Lopulta huomasin, että minä itse tarjosin pojalle rintaa, eikö hänelle se enää näyttänyt olevan tärkeää. Imetys loppui yhteistuumin, eikä poika enää koskaan kaivannut rintaa. Minusta tuntui haikealta. Nyt meidän loppujen lopuksi hyvä imetystaival oli päättynyt. 

Toisen lapseni kanssa kaikki meni ihan eritavalla, voisinko sanoa täydellisesti! Heti synnytyssalissa hän rupesi imemään rintaa ja minulta tuli hyvin maitoa! Olin niin onnellinen! Poika oli terhakka, tietenkin paljon isompikin kuin esikoinen ja vain muutama päivä etuajassa syntynyt. Synnytys mentiin vain paikallispuudutuksessa, joten senkin takia vauva oli virkeämpi. Synnytyksen jälkeen keskustelin terveydenhoitaja kanssa puudutteiden merkityksestä ja hän kertoi, että paikallispuudute ei vaikuta vauvaan niin kuin koko kehon lamaannuttava puudute. Luonnollisesti, itse en vain sitä ollut ajatellut. Myös yhden lapsen jo imettäneenä rinnan päät olivat muotoutuneet sopivaksi vauvan imeä.

Sairaalassa en tarvinnut apua vauvan kanssa, vaan pärjäsin hienosti yksin, olihan kaikki niin helppoa kun imetys onnistui ja kaikki oli minulle tuttua. Esikoisen aikana olin saanut niin paljon tietoa imetyksestä, että nyt kaikki oli minulla hyvässä muistissa. 

Olo oli niin rento ja rauhallinen kun kaikki sujui niin hyvin. Maitoa tuli ja vauva oli tyytyväinen. 

Tavoitteena on jälleen imettää vauvaa kuusi kuukautiseksi. Ja tällä kertaa se onnistuu täysi-imetyksellä, jos vain vauva kasvaa minun maidolla tarpeeksi. Tällä hetkellä ainakin näin on. Ehkä nyt saan tavoitteeni suoritetuksi. Äidinmaito on vain parasta vauvalle. 

Kannustan jokaista imettämään. Jokainenhan saa itse sen valita imettääkö vai syöttääkö vauvan pullosta. Kaikillahan imetys ei vaan yksinkertaisesti onnistu. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että luultavasti lähes jokainen pystyy kuitenkin imettämään niin halutessaan kun vain tekee alussa paljon töitä. Myös tietoa imettämisestä kannattaa hankkia jo vaikka ennen synnytystä. Kaikkiin imetys ongelmiin löytyy yleensä ratkaisu. 

Monet lopettavat imetyksen kun luulevat ettei maitoa tule riittävästi. Ainoat merkit maidonriittävyydestä ovat pissa ja kakka vaipat sekä vauvan kasvu. Merkkejä eivät ole vauvan itku, vauvan raivoaminen, tiheä syönti tms. Kaikkeen edellämainittuihin löytyy yleensä syy, vauvan kasvusta ja kehityksestä tai iästä, allergiasta tai muusta.

Monet lopettavat imetyksen, koska se sattuu. Mutta se sattuu vain ensimmäiset kaksi viikkoa ja jos kipu jatkuu, on ongelmaan ratkaisuja. 

Nykyinen suositus vauvan imetyksen kestolle Suomessa on vuosi ja kansainvälisesti jopa kaksi vuotta. Muistan kuinka jotkut taivastelivat pitkää imetystäni. Jo vauvan ollessa alle puolivuotias kuulin taivasteluja. Silti päätin, että tämä katsotaan nyt loppuun ja tämä on meidän kahden välinen juttu. 

Kysy, etsi tietoa, ole rohkea. Imetys on ihanaa! Vain sinun ja vauvan välinen asia, joka luo teille läheisyyttä ja niin ihanan tunnesiteen.

Ihania imetyshetkiä juuri sinulle! 

Suvi