Menojen ja muutosten alkuvuosi
Lähes neljännes osa vuodesta 2020 on mennyt ja kun tarkemmin ajattelen, tuli tämä pysähdys minun elämässäni parhaaseen saumaan koskaan. Alkuvuosi on ollut kiireinen ja myllertävä, jo ihan ilman tätä koronaakin. Kun palaan ajatuksissani alkuvuoden tapahtumiin, ensimmäisenä silmäkulmiini nousevat kyyneleet. Alkuvuosi oli osaltaan yksi parhaista, mutta myös yksi kauheimmista ikinä. Tapahtui paljon ihania asioita, mutta myös suru oli osana tätä alkuvuotta.
Jos aloitan tammikuusta, jätti kuukausi ihanat, hauskat, rakkauden täyteiset muistot. Alkukuusta juhlimme rakkaan ystäväni vauvajuhlia. Sain myös kuvata hänen kauniin raskausvatsansa.
Tammikuussa pääsin myös itse taitavan iltamatildan kameran eteen, kun olin boudoir kuvauksissa. Kuinka ihana ja voimaannuttava kokemus. Kuvat jäävät ikuiseksi muistoksi elämästä, tästä elämän vaiheesta.
Tammikuun loppupuolella juhlimme toisen, rakkaan ystäväni polttareita. Oli niin mahtava ja hauska viikonloppu, että ajatellessani sitä, saan edelleen voimaa ja hymyn huulilleni.
Helmikuu alkoi ystävämme kolmekymppisille, niitä juhlimme Joensuussa. Oikein hauska ja mieleenpainuva aloitus kuukaudelle. Seuraavaksi oli edessä Dubain matka oman perheen kesken. Sitä olimme kovasti odottaneet ja matka olikin aivan ihana. Kaikki odotukset täyttävä. Matkan aikana täytin 30 vuotta ja juhlistimme sitä perheen kesken. Ihania muistoja.
Matkan loppupuolella kuitenkin saimme tiedon, joka muserti minut. Meidän rakas perheenjäsen Sulo-koira oli nukkunut pois. Taas tunnen kuinka kurkkua puristaa ja kyyneleet alkavat valua pitkin poskia. Olin tehnyt surutyötä Sulon vuoksi jo viime kesästä asti hänen sairastuttuaan sydämen vajaatoimintaan. Silti lopullinen poismeno oli raastavinta koskaan. Koko alkuvuoden iloisuus oli pyyhditty pois, kuin matto olisi vedetty pois jalkojen alta. Oli pakko alkaa jäsennellä ajatuksia uudestaan ja uudelle tasolle. Oli pakko surra pahin suru alta, sillä seuraavana viikonloppuna olisi jo omat syntymäpäiväjuhlani ystävien kanssa.
Juhlat tulivat ja sain muuta ajateltavaa. Synttäri viikonloppu oli aivan ihana. Aloitimme juhlat rennosti saunoen, syöden ja joogaten. Juhlimme ja tanssimme pikkutunneille saakka. Meillä oli hauskaa! Sain aivan mielettömiä lahjoja! Tajusin kuinka paljon ympärilläni on mahtavia tyyppejä. Tästä on vain selvittävä ja jatkettava elämää eteenpäin.
Kävin loppukuusta vielä yhdet ihanat,ystäväni kaupan juhlat ja ajattelin, josko nyt täytyisi pysähtyä. Ja loppu onkin historiaa. Nyt ollaan pysähdytty! Ihan jokainen. Olenkin monta kertaa ajatellut, että luojalle kiitos että alkuvuosi oli menevä! Onneksi kaikki tärkeät juhlat ehdittiin pitää. Onneksi menin ja osallistuin kaikkiin juhliin sekä näin ystäviäni, paljon! Sillä nyt ei tiedä milloin seuraavan kerran näkee :(
Maaliskuu onkin pyhitetty lähestulkoon kokonaan omalle perheelle. Kuun alussa juhlimme ystäviemme ihanaa yksivuotiasta poikaa ja olimme myös rakkaiden ystäviemme luona yökyläilemässä. Loppu kuu ollaankin kotoiltu ja vietetty aikaa perheenä. Toisaalta aika ihanaa aikaa. Nyt olen saanut levähtää ja pysähtyä. Olla vain perheen kanssa! Silti en vaan voi olla ajattelematta asioita jotka jäävät nyt pois. Kevääksi olisi ollut suunnitteilla niin mahtavia juttuja, että suren todella niiden poisjäämistä.
Paljon olen kerennyt pyöritellä asioita päässäni ja yksi niistä on meidän kodinmyynti. Meidän koti on edelleen myynnissä ja nyt tämä maailman tilanne vaikuttaa liian paljon tähänkin asiaan. Asunnonmyynti kausi yleisesti ottaen alkaisi vuodenaikaan nähden olla vilkkaimmillaan, mutta nykyinen tilanne jarruttelee, pahasti. Silti yritämme elää edelleen luottavaisin mielin. Aika näyttää.
Nyt ei auta kuin mennä päivä kerrallaan ja toivoa terveyttä ja kaikkea hyvää ihan jokaiselle. <3
Suvi