Olisi.

Tänä aamuna katsoin instakaverini tarinaa, jossa hän kyseli kuinka toisten kuukauden ikäiset vauvat ovat ottaneet ensimmäiset aamu-unet. Tajusin, etten minä muista. Etten muista tästä kohta puolesta vuodesta yhtään mitään. Puolesta vuodesta, mikä on ollut minun ihanimman tytön ensimmäinen puoli vuotta. Minua alkoi itkettää.

Emielin vauva-aikana kirjoitin aktiivisesti tätä blogia ja onkin ollut jälkeenpäin ihana lueskella juttuja esimerkiksi kaksi kuukautisesta vauvasta. Enhän minä niistäkään ajoista paljoa muista. Voi kun olisin jaksanut nytkin kirjoittaa. Meidän vuosi on ollut todella erilainen. Tylsä mutta todella tapahtumarikas ja vauhdikas. Minun näkökulmastani ja siitä mitä muistan. Itkettää se, etten muista. Onneksi on kuitenkin paljon kuvia. Niitä olen yrittänyt ottaa paljon. On vaan pakko tuudittautua siihen ajatukseen, että senkin ajan mikä minulla olisi mennyt kirjoittamiseen, olen viettänyt minun vauvan ja lapsien kanssa. Toisaalta mietin, että olisi pitänyt kirjoittaa, edes jotain, vaikka viimeisillä voimilla.

Tänä vuonna olen kokenut vaikean raskauden, synnyttänyt ihanimman vauvan, ollaan rakennettu meille uutta kotia. Alkuaika vauvan kanssa oli raskasta. Hän oli aika itkuinen, eikä viihtynyt kuin sylissä. Olin vauvan kanssa yksin, lähes koko tämän puoli vuotta olen ollut vauvan ja lasten kanssa yksin. Eetu on tehnyt töitä ja ollut rakennuksella.

Käynti osteopaatilla muutti vauvan eri ihmiseksi ja nyt ollaan saatu nauttia maailman kilteimmästä ja helpoimmasta vauvasta.

Vauva on siis pian puoli vuotta ja meidän uusi koti on pian valmis. Joulua vietämme jo uudessa kodissa. En voi uskoa, että tämä raskain, mutta ihanin vuosi saa kohta päätöksen.

Toivon todella, että tämä kaikki on ollut tämän kaiken arvoista. Toivon, että pian pääsemme nauttimaan elämästä taas koko perheellä.

En lupaa, (niinkuin monta kertaa olen tehnyt) että nyt alan kirjoittaa tännekin enemmän. Toivon, että jaksaisin alkaa kirjoittaa, koska täältä minä voin lukea päiväkirjamaisesti meidän elämästä, pikkulapsi ajasta.

Haluan tällä tekstillä muistuttaa, ihmiset kirjoittakaa, ottakaa kuvia. Ne ovat ainut tapa muistaa vauva-aika 🤍

Terveisin väsynyt mutta onnellinen äiti 🤍