Tätä asiaa mietin itse jo ennen lapsia. Olin aina ajatellut, että haluaisin lapsia enemmän kuin yhden. Sillä onhan sisarukset vaan aivan parhaita. No, mikä olisi sitten se paras ikäero lapsilla. Tähän asiaanhan ei valitettavan monesti kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Ei edes siihen saako yhtään lasta. Meitä kuitenkin onnisti ja kuopus syntyi meidän toivomalla ikäerolla. Meidän pojilla on siis lähes tasan kaksi vuotta ikäeroa. Olisiko pienempi tai suurempi ikäero ollut sitten parempi!? En osaa sanoa, sillä tämä on ollut meille hyvä. 

Olin jo ennen esikoiseni syntymää keskustellut ikäero asiasta paljon ihmisten kanssa. Tiesin että pienehkö ikäero lapsilla voi olla raskasta, mutta loppujen lopuksi se on palkitsevaa. Ja näin juuri sen olen itse kokenut. Huonoina päivinä vauvan ja uhmaikäisen taaperon kanssa on todella raskasta, mutta kun näkee kuinka he rakastavat toisiaan ja viihtyvät toistensa seurassa on se todella palkitsevaa. Koen tehneemme aivan oikean ratkaisun.

Kun vauva syntyi, esikoisemme oli juuri täyttänyt kaksi vuotta. Hän oli siis mielestäni aika ihanteellisessa iässä. Hän alkoi olla monessa asiassa lähes omatoiminen, mutta aivan vielä ei ollut tullut ensimmäistä uhmakauttakaan. Hän rakastui heti vauvaan. Jo ensihetkestä lähtien hän oli maailman paras isoveli. Siitä alkoi poikien yhteinen taival ja sen jälkeen he ovat olleet erottamattomat. 

Eräs ystäväni kertoi minulle joskus vertaistukea kaivatessani, että sitten kuin kuopus alkaa liikkua, yhteisleikit poikien välillä alkavat syntyä ja arki alkaa helpottaa. Ja niin juuri siinä on käynyt. Jo neljäkuukautisesta asti pojat ovat jollakin tasolla leikkineet yhdessä ja viihdyttäneet toinen toistaan. Välillä jopa olen tuntenu arjen helpommaksi kahden kuin yhden lapsen kanssa. Taapero viihdyttää vauvaa ja vauva taaperoa. Saan itse useasti tehdä lastenhoidon ohella monia kotiaskareita. On tietysti paljon myös hankalia hetkiä ja huonoja päiviä, mutta pääasiassa veljeksillä menee hyvin.

On ihana huomata kuinka pojat nauravat yhdessä ja kuinka vauva katsoo isoveljeä ihailevin silmin. Isoveli taitaa olla hänen esikuvansa. Vauva on alkanut äännehtiäkin jo isoveljen lailla. Välillä emme mieheni kanssa erota kumpiko pojista siellä örisee tai itkee. 

Isoveli hoitaa ihanasti vauvaa. Kun vauva itkee, hän tuo tuttia tai lohduttaa. On ihana huomata kuinka hän kaipaa pikkuveljeä jos vauva ei ole aina lähellä. Jos joskus olemme ajaneet kahdestaan autolla, hän saattaa kysyä missä pikku on. Jos vauva on jäänyt ulkoilun jälkeen nukkumaan vaunuihin, hän kysyy hetken kuluttua missä pikku on. Vauva on tullut jo niin osaksi hänen elämäänsä, että on outoa jos vauva ei aina ole lähellä. Isoveli kutsui vauvasta lähtien pikkuveljeä nimellä ”pikku”. Se on tullut sanasta pikkuveli. Niin hellyyttävä lempinimi mielestäni <3 ja isoveljen keksimä. 

Toivon, että lapsilla säilyisi läheinen suhde ja rakkaus aikuisuuteen saakka. Ovathan he toisilleen myös ne ensimmäiset parhaat ystävykset. Pieni ikäero varmasti helpottaa jatkossakin yhteisleikkejä ja läheisen suhteen saavuttamista. 

Myös lasten vaatteiden ja tarvikkeiden kannalta pieni ikäero on ollut minusta hyvä. Olen pystynyt käyttämään samoja tarvikkeita molemmilla pojilla, sekä useammat vaatteet olen voinut hyödyntää molemmille. Sen mahdollistaa ennen kaikkea se, että lapset ovat samaa sukupuolta sekä se, että he ovat kumpikin syntyneet samaan vuodenaikaan. Esimerkiksi kaikki esikoisen talvivarusteet olen voinut nyt hyödyntää kuopukselle. Esikoisen aikaan ostin laadukkaat tarvikkeet itkuhälyttimestä sitteriin, ajatellen niiden pitkäikäisyyttä. Kaikki esikoisen aikana hankitut tarvikkeet ovat olleet meillä kovalla käytöllä myös kuopuksen aikana. Ainoastaan rattaat jouduin vaihtamaan, sillä hankin lapsille tuplarattaat.

Jokainen varmasti itse tietää mikä olisi se paras ikäero omille lapsilleen. Vai haluaako edes enempää kuin yhden lapsen. Näihin asioihin vaikuttavat varmasti haaveet, elämän tilanne, jaksaminen arjessa, lapsen luonne ja temperamenttisuus sekä taloudellinen tilanne. Jokainen tietää ja tuntee itsensä. Onko haaveissa luoda uraa tai esimerkiksi matkustella laajemmin. Se on aina helpompaa yhden kuin useamman lapsen kanssa. Jaksaako arjen haasteita monen pienen lapsen arjessa. Onko ensimmäinen lapsi niin haastava, ettei yksinkertaisesti ole rahkeita tehdä lisää lapsia heti perään. Mahdollistaako taloudellinen tilanne olemaan pitkään kotona. Näitä jokainen varmasti pohtii mielessään ja puolison kanssa. Joskus myös elämäntilanne voi muuttua, jolloin näitäkin asioita joutuu miettimään uudestaan. Lisäksi suunnitelmat saattavat muuttua alkuperäisestä ensimmäisen lapsen tultua kuvioihin. Tässä asiassa kuitenkin jokainen tekee päätöksensä itse. Kukaan muu ei voi neuvoa tai painostaa ketään tekemään toisin kuin he itse sen ajattelevat. Sillä jokainen vain itse tietää mikä omalle perheelleen on hyväksi. 

Suvi