Tänään vauva on ollut maailmassa jo kuukauden. Ei voisi uskoa, aika menee kauheata vauhtia! 

Koska synnytyksestä on jo vähän aikaa, sitä on kerennyt pohdiskella aika paljon. Kätilön sanoja lainaten hänen ojentaessaan kirjallista synnytyskertomusta; ”eihän tässä mitään ihmeellistä ollut”. Niinhän se on näin jälkikäteen mietittynä, vaikka silloin tuntui ihan muulta. 

Tämä toinen synnytys oli kaikkea muuta mitä olin ajatellut. Minulle oli kerrottu, että monesti toinen synnytys on nopeampi ja helpompi kuin ensimmäinen. Ja myös spontaani synnytys kivuttomampi ja helpompi kuin käynnistetty. Nämä kumpikaan ei pitänyt minun kohdalla paikkaansa. 

Ensimmäinen synnytys minulla oli käynnistetty raskausmyrkytyksen vuoksi ja kesti 6,5 tuntia. Synnytys oli mielestäni helppo, nopea ja luultua kivuttomampi. Vaikka synnytyskertomuksessa mainitut raskausmyrkytys, käynnistys, episiotomia ja imukuppisynnytys voisivat antaa toisenlaisen kuvan.

Tämä synnytys alkoi tosiaan spontaanisti juhannuksena lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Minulla ei ollut koko raskausaikana ollut yhtään kivuliaita supistuksia ja lauantai oli ihan normaali päivä vielä. Olimme käymässä mökillä. Ehkä pieniä jomotuksia vatsanseudulla tuntui. Seuraavana yönä supistukset sitten pikkuhiljaa alkoivat. Kellotin supistuksia muiden nukkuessa ja niitä tuli noin puolen tunnin välein. Paljoa en sinä yönä nukkunut. Viiden aikaan aamulla supistukset kovenivat ja niitä tuli noin 5-10 minuutin välein. Soitin synnärille, josta sanottiin että kotona voisi olla niin pitkään kun supistusten kanssa pärjää. Siirryin toiseen huoneeseen lepäämään. Noin kahdeksan aikaan muu perhe heräsi ja silloin soitin äidilleni ja kerroin tilanteen. Hän oli lupautunut hoitamaan esikoista synnytyksen ajan. 

Kello oli yhdeksän aamulla kun söin vielä hieman aamupalaa ja sanoin miehelleni, etten taida enää kestää, niin kivuliaita nuo supistukset olivat. Lähdimme kysille ja äitini tuli hakemaan esikoisen sieltä mökille. 

Tarkastukseen päästyäni olin onnekseni jo avautunut noin 4-5cm. Pääsin osastolle odottelemaan jospa supistukset tihenisivät. Supistuksia tuli vaihtelevasti noin 3-10 minuutin välein.

Aika kului ja ehdin syödä ja nukkuakin. Supistukset olivat todella kivuliaita mutta ei tiheitä. Sain vain särkylääkettä ja kuumaa suihkua avuksi, jotka ei kovin auttaneet. Kolmen aikaan iltapäivällä olin niin turhautunut tilanteeseen, supistukset olivat todella kivuliaita, mutta mitään kunnollista apua niihin ei saanut koska niitä tuli niin epäsäännöllisesti. Kerroin asiasta kätilölle ja hän tutki minut. Olin avautunut lisää. Pääsin ammeeseen ilokaasun kanssa. Viime synnytyksessä olin päättänyt, etten koskaan mene enää ammeeseen, koska aukesin viimeksi siellä räjähdysmäisesti ja kivuliaasti. Nyt kuitenkin olin jo niin turhautunut, että päätin muuttaa suunnitelmia. Halusin äkkiä pois tilanteesta. 

Ja niinhän taas kävi, olin puoli tuntia ammeessa ja olin valmis synnyttämään. Halusin puudutuksen. Olin sanonut olevani kaikelle avoin niinkuin viime kerrallakin. Sain kohdunkaulan puudutteen. Se ei mielestäni auttanut yhtään ainakaan viime synnytyksessä saatuun spinaaliin verrattuna. Teki todella kipeää ja minuutitkin tuntuivat ikuisuudelta. Lopulta vauva syntyi 15 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen klo 18.26 (rv39+3). Ja taas kaikki tuo kipu loppui ja unohtui saatuani tuon oman rakkaan vauvani rinnalle! Joimme miehen kanssa onnittelukahvit ja pääsin vauvan kanssa osastolle. Mies lähti yöksi kotiin sulattelemaan kaikkea ja aamulla hakemaan esikoisemme hänen mukaansa sairaalalle katsomaan pikkuveljeä. 

Synnytyksen kestoksi merkittiin reilu 14 tuntia. Salissa kerkesin olla 3,5 tuntia. Pidempi ja kivuliaampi synnytys kuin ensimmäinen, vaikkei tuossa oikeasti mitään kovin kummoista tapahtunutkaan. Mutta selvisin ilman tikin tikkiä, joten palautuminen on ollut huippuluokkaa! Ihana kun pystyin heti synnytyksen jälkeen toimimaan kuin tavallisesti. Minua oli hieman pelottanut se jos olisinkin synnytyksen jälkeen todella kipeä ja joudun jäämään yksin vauvan kanssa. Mikä ihaninta, sain olla huoneessa vauvan kanssa kahdestaan koko tuon sairaalassa oloajan, jota kertyi sen vajaa kaksi vuorokautta.

Loppujen lopuksi kaikki meni todella hyvin ja mieleenpainuva ja ihana kokemus! Kaikki kätilöt ja lääkärit olivat taas kerran ihan huippuja! Varsinkin synnytyksessä mukana ollut. 

Jos joku kysyisi jotain ohjeita synnytykseen, tässä olisi vastaukseni.

• Luota itseesi ja kätilöihin. 

• Lähde synnyttämään avoimin mielin ilman suunnitelmia.

Näillä minä olen mennyt!

Toivottavasti kenellekään ei tullut traumoja, ihana ja luonnollinen asia. Jokaisella synnyttäjällä synnytykset ovat kuitenkin niin erilaisia.

Suvi