Pieni on nyt 8 kuukautta
Meidän pienin, vauva on tänään kahdeksan kuukautta. Hänestä on kasvanut hauska, huumorintajuinen, vikkelä, pilke silmäkulmassa oleva pieni poika. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja lähes joka päivä kupsahdetaan nurin jonnekin suuntaan. Hän siis nousee jo tukea vasten, viikonloppuna työnsi tuolia ensimmäisen kerran, ryömii kovaa vauhtia eteenpäin. Niin kovaa, että saa kiireen vilkkaan lähteä perään jottei koiran juomakupit ole nurin. No melkein päivittäin ne silti ovat. Silmät saisi olla tällä hetkellä selässäkin. Hassua, sillä tämä on minulle aivan uutta!
Esikoisemme oli vauvana todella rauhallinen ja varovainen liikkeissään ja hän lähti liikkumaan vasta 9 kuukauden iässä. Hänelle ei koskaan sattunut mitään. Ehkä hänellä oli myös jo hieman järkeä päässä kun hän alkoi mennä. Tällä pienellä ei näytä olevan mitään järven hiventäkään saati sitten itsesuojeluvaistoa. Hän menee sinne minne mieli tekee, hetkeäkään sitä ajattelematta. Nyt olen ihan oikeasti saanut huomata mitä on elämä liikkeelle lähteneen vauvan kanssa. Emiel pyörii lattialla kuin vanha tekijä. Välillä hän on konttausasennossa, välillä lähtemässä karhukävelemään, siitä pyörähtää istumaan ja kun jotain mielenkiintoista sattuu näkymään, kiitää hän ryömimällä eteenpäin.
Hänen kuvaaminen alkaa olla haastavaa. Täytyy olla todella nopea. Näidenkin kuvien välillä oli monta otosta jossa hän jo kiiti sängyn reunaa kohden. Ei vaan jaksa olla paikoillaan. Yhtään.
Luonteeltaan Emiel on iloinen, nauravainen, herkkä. Siis kuinka voikaan olla hauska ja ihana mini tyyppi. Hän on aivan äidin pikku kullanmuru ja aivan äidin poika. Aivan hellyyttävä tapaus. Hän tuntee nimet Emiel, pikku ja pötky.
Pikku hiljaa hän on alkanut saamaan luonteeseensa myös tempperamenttia. Hän osaa pitää puolensa. Jos veli ottaa lelun häneltä tai me kielletään menemästä kiellettyyn paikkaan tai otetaan hänen kädestä kielletty esine, on huuto taattua. Ennen hän vain tyytyi kohtaloonsa, muttei enää. Hän todella osaa näyttää oman mielipiteensä. Hän saattaa suutuksissaan heittäytyä selälleen. Ja rollimisen hän taitaa jo nyt osata. Kun veli ottaa lelun kädestä hän ikäänkuin kertoo asiasta minulle huutamalla ja katsomalla äitiä kertovasti ja pettyneenä.
Emielin lempipuuhia ovat leikkihetket veljen kanssa, lelukorien tyhjentäminen, kiikkuminen sekä pelleily meidän muiden kanssa. Hän rakastaa sitä kun veli pelleilee hänen kanssaan. He nauraa kikattavat kilpaa. Aivan pienikin asia on hänestä hauskaa. Veljen ei tarvitse kuin sanoa jotain hassua tai katsoa häntä tietyllä ilmeellä. Häntä on helppo leikittää ja hänet saa helposti hymyilemään.
Tällä hetkellä hän viihtyy tosi hyvin liikkeelle pääseminen ansiosta. Hän on liikkuvaista sorttia. Rattaat olisi hyvä olla liikkeessä koko ajan, samoin auto. Hän ei vaan kestä sitä että ollaan paikoillaan.
Veli on Emielille kaikki kaikessa. Veli on hänelle tuki ja turva, jos me vanhemmat olemme pienenkään hetken poissa.
Emielin kiinteiden aloitus alkoi hyvin ja hän syö todella hyvin. Hän taitaa olla kaikkiruokainen. Ja niin kauan syödään kunnes lautanen on tyhjä ja vielä enemmänkin. Lisäksi imetän häntä. Päivisin imetyshetket ovat aika pikaisia kun hän ei malta olla paikoillaan, varsinkaan jos veljellä on vieressä leikit kesken. Unille mennessä ja yöllä sitten syödään pidemmän kaavan mukaan. Ihania, meidän kahden välisiä hetkiä. <3
Emiel nukkuu yleensä kahdet päiväunet päivässä, joinakin päivinä hän nukkuu vain yhdet pitkät unet. Yöllä hän nukkuu vaihtelevasti. Hyvinä öinä hän syö yhden kerran, vaikkakin heräilee useammin. Huonompina öinä hän syö useammin. Välillä hän on aika levoton nukkuja. Varmasti päivän tapahtumat palaavat mieleen yölläkin.
Olin miettinyt, että siirrän Emielin omaan huoneeseen nukkumaan puolivuotiaana niinkuin siirsimme Evertinkin. No siinä minun vieressä hän edelleen tuuhottaa. Muutamina iltoina olen vienyt hänet omaan sänkyyn nukkumaan, mutta yöherätyksen yhteydessä ottanut hänet viereeni. On vain maailman paras tunne kun hän siinä vieressä on. Täytyisi yrittää alkaa vain raaskia nukuttaa hänet poikien yhteisessä huoneessa, omassa sängyssä. Nyyh.
Emielillä on hieman kihara ruskea tukka. Hän on pitkä ja hoikkeliini poika. Torstaina menemme neuvolaan ottamaan uudet mitat. Ehkä hitusen pidempänä ja hoikempana hän kasvaa kuin isoveljensä, mutta aika lähelle samoissa mitoissa mitä olen neuvolakortteja vertaillut.
Voi kumpa ajan voisi pysäyttää juuri tähän hetkeen. <3
Suvi