Uniasiat – kuinka olin ajatellut aiemmin

Nyt minua naurattaa.

Usein minulta kysytään uninalle whisbearista ja kuinka se on meillä toiminut. Tänään minulta kysyttiin sitä ja etsin postauksen aiheesta ja linkkasin hänelle sen. Pakko oli itsekin lukea se pitkästä aikaa. Ihan pakko myöntää, ettei tuosta, reilun vuoden takaisesta ajasta muista enää paljoakaan. Luin päivityksen ja naurahdin.

”Meillä päätettiin, että lapsi siirtyy omaan huoneeseen puoli vuotiaana ja niin aiomme tehdä myös tämän kakkosen kanssa. Jos lapsi herää käymme hänen luonaan tai otamme hänet viereen, näin hän tuntee olonsa kuitenkin turvalliseksi. Loppujen lopuksi välillä tuntuu, että suurimman osan yöajasta Evert on tainnut meidän vieressä nukkua. Meillä toiveena olisi, että lapsi oppisi nukahtamaan omaan huoneeseen ja lopulta nukkumaan siellä kokonaisen yön.”

”Niin aiomme tehdä myös tämän kakkosen kanssa.” Hahha! No kuinkas siinä kävikään. En ollut ollenkaan edes muistanut, että hän olisi nukkunut yhtäkään yötä omassa sängyssään. Näin olin kuitenkin yhdessä unipostauksessa kirjoittanut. Eli ilmeisesti hän alussa nukkui. Onni kääntyi kuitenkin rajuun flunssaisuuteen ja siihen, että minusta oli helpompaa, että hän nukkui minun vieressäni. Ja nyt edelleen hän nukkuu minun vieressä. Ikää hänellä on 1v 4kk. Suoraan sanottuna nyt naurattaa ja hävettää!

Usein varsinkin kahden pienen lapsen vanhemmat kertovat siitä kuinka vauva-ajasta ei muista oikein mitään. Olen ihmetellyt sitä. Nyt kuitenkin on pakko itsekin myöntää, että niin se vaan on. En muista juuri mitään siitä ajasta. Yhtenä iltana mietin, nukkuikohan esikoisemme omassa huoneessaan ja sängyssään silloin kuin vauva syntyi. No nyt kun lueskelin omia postauksiani siltä ajalta, kyllähän hän oli nukkunut.

Aika mahtavaa, että voin lueskella blogiani, kuin päiväkirjaa. Ajanjaksot, jotka ovat aivan pimennossa, muistuvat kirjoituksien myötä mieleeni uudestaan.

Eli mitä tästä opimme. Pakko on vain näköjään minunkin myöntää, ettei aina kaikki ajatukset tai olettamukset mene niin kuin ne oli ajatellut menevän. En koskaan olisi voinut kuvitella, että minun lapseni nukkuu vieressä tai tätä kuinka meillä uniasiat hoidetaan. Tällä hetkellä meille tärkeintä on vain se, että meillä nukutaan niin hyvin kuin mahdollista.

Edelleen meillä on käytössä whisbear, silloin kun sen muistan laittaa päälle. Hurinassa nukuttaa paremmin, sen voin kyllä sanoa. Ehkä täytyisi ottaa nalle taas enemmän käyttöön ja kokeilla, vaikuttaisiko se kuopuksemme uniin yhtä hyvin, kuin se esikoisemme uniin vaikutti.

Postaukseen, jossa kerroin whisbearista, pääset tästä.

Suvi