Ensimmäinen viikko takana! Viikko on mennyt todella nopeasti koska tänään on jo perjantai! Sanonta siitä että kun on hauskaa niin aika menee kuin siivillä pitää siis paikkansa.

Tiistaina alkoi psykiatrian kurssi, se mitä olen odottanut kauan. Ensimmäiset viikot on psykiatrian ja päihdelääketieteen luentoja, helmikuussa alkaa kliiniset harjoittelut. Luennoitsijat ovat todella hyviä ja saavat vangittua kuulijansa huomion. Pakkohoitolainsäädäntöä käsittelevä luento oli yksi mukaansatempaavimmista luennoista millä olen koskaan ollut!

Plussaa on myös opiskelijatilat, meillä on mukava pieni keittiö mikroineen ja kahvikoneineen. Ja mikä parasta, jääkaapissa on maitoa!! Luentopausseilla on ihana saada se pieni kuppi kahvia ja sitten taas jaksaa oppia uutta.

Myöskin seminaarit tuntuvat hyvin suunnitelluilta. Niihin valmistaudutaan tekemällä yksi potilastapaus joka sitten käydään yhdessä läpi. Tämän lisäksi seminaareissa tulee lisää potilastapauksia, sekä videolta että kirjallisia tapauksia. Aloitimme seminaarit tutustumalla toisiimme, mikä ainakin minulle oli hyvä koska se rikkoo jään ja on helpompi puhua ryhmän edessä.

Psykiatrian kurssi on myös herättänyt paljon ajatuksia. Psykiatrian parista minulla on omakohtaisia kokemuksia sekä potilaana että työntekijänä. Esimerkiksi tänään kun puhuimme kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja erityisesti sen maniavaiheista mieleeni tuli muistikuvia siitä mitä maniat ovat minulle olleet. Luentojen sisältö potilaan hoidossa eroaa välillä siitä mitä todellisuus minulle on ollut, enkä voinut olla miettimättä miten ihmeessä vältin pakkohoidon niin kauan erään pahimman manioistani aikana. Olin todella sairas ja hakeuduin läheisteni tuella päivystykseen mutta siltikään en saanut pakkohoitolähetettä (kieltäydyin siis hoidosta tuolloin). Luennoilla opetetaan että maniapotilaille kuuluu ehdottomasti pakkohoitolähete. Olisin säästynyt monelta ja samoin läheiseni jos olisin saanut pakkohoitolähetteen tuolloin.

No jaa, aina kaikki ei mene kuin Strömsössä ja loppujen lopuksihan tilanne ratkesi, vaikkakin monen mutkan kautta. Voin ottaa omat kokemukseni käyttöön ja jos joskus työurani aikana tulee vastaava potilastapaus niin varmasti kynnys kirjoittaa pakkohoitolähete on matalampi. Tottakai jokainen potilas on yksilöllinen ja tilanteet pitää arvioida tapauskohtaisesti eikä pakkohoitoakaan liian kevyesti tule kirjoittaa.

Viikonlopun aikana tarkoituksena on mennä päivälliselle ystävien kanssa juhlistamaan heidän valmistumistaan lääkäreiksi. Lisäksi haluan ehtiä lukea päihdelääketieteen materiaalit ennen luentoja maanantaina joten koulujuttujakin tulee tehtyä. Malådiakin pitäisi valmistaa, mutta enpä tiedä mitä ruokaa sitä tekisi. Ehkä inspiraatio iskee ;)…

Mukavaa viikonloppua!

Ohhoh, viimeisestä päivityksestä on kulunut aikaa… Nimittäin kokonainen termin! Syksyn aikana kirjoitin graduani ja ilmeisesti se kirjoittaminen oli riittävästi minulle kun tänne ei tullut kirjoitettua. Nyt gradu on palautettu ja jännityksellä odotan että mikä tuomio sieltä tulee.

Joululoma oli oikein ihana, sain olla monta viikkoa perheen ja suvun kanssa. Etelä-Suomessa ei ollut lunta mutta Outokumpu tarjosi sekä pakkasta että lunta! Oli ihana aamulla katsoa ikkunasta ulos ja nähdä valkea maa.

Vuosikymmenkin vaihtui. Viime vuosikymmen oli muutoksien aikaa, valmistuin ylioppilaaksi ja muutin ulkomaille opiskelemaan unelmieni ammattia. Koin monia vaikeita aikoja ja isoja henkisiä ongelmia. Opin ystävien ja perheen tuen merkityksen ja sen että vaikeuksistakin selviää.

Tällä vuosikymmenellä aion valmistua lääkäriksi ja tehdä AT:n (pakollinen laillistumisharjoittelu). Lisäksi aion yrittää murehtia asioista vähemmän ja olla mahdollisimman hyvä ystävä ja sisko. En halunnut tehdä liian paljoa asioita to do -listalle sillä haluan pystyä elämään elämää ilman liiallisia suunnitelmia tai rajoituksia. Jokainen päivä pitää ottaa sellaisena kuin se tulee vastaan.

Monelle ystävälleni tämä vuosikymmenen vaihde tarkoitti isoa elämänmuutosta. Eilen ja tänään moni ystävistäni nimittäin valmistui lääkäriksi ja edessä on työelämä. Enää ei ole opiskelijan velvollisuuksia ja pakollisia seminaareja mutta vastuu alkaa painamaan sillä nyt oikeasti pitää tietää mitä tekee. Uskon että heillä tulee sujumaan hyvin työelämässä, sillä kaikki heistä ovat fiksuja ja tietävät että silloin kun ei tiedä mitä tehdä pitää kysyä kokeneemman neuvoa.

On mahtavaa nähdä kuinka kova työ kantaa hedelmää. Olen todella iloinen kaikkien valmistuneiden puolesta, lukuisat (raskaat) työtunnit ovat johtaneet siihen että nyt on tie avoinna minne ikinä haluaakaan mennä.

Kun toiset aloittavat maanantaina työt niin minä aloitan uuden terminin. Kevään aikana luvassa on aistit, neurologia ja psykiatria. Mielenkiintoisia aiheita siis. Ensimmäiset viikot voivat olla raskaita kun olen syksyn aikana tottunut että voi halutessaan nukkua myöhään ja ei ole päivystyksiä tai seminaareja joita valmistella. Kuitenkin koulurytmiin varmasti pääsee nopeasti kiinni ja onneksi aloitamme luennoilla niin aikaiset aamut eivät ole niin kamalan aikaisia heti.

Onnea kaikille valmistuneille ja tsemppiä opintoihin koulussa oleville!