Loppusuora häämöttää

Tätä postausta kirjoitellessa olen uudessa kodissani kahvikuppi kourassa. Uunissa (huom, ihan ikiomassa sellaisessa!) lämpenee lounas ja avonaisesta ikkunasta kuuluu metron ääni sen kulkiessa aseman ohitse. 

Elämä ei ole hullumpaa tällä hetkellä. Kauheasti stressaamani muutto sujui paremmin kuin hyvin, alle kahdessa tunnissa! Olen jo ehtinyt purkamaankin melkein kaikki laatikot, enää jäljellä on murheenkryynitavarapaljous-laatikot. Niiden purkamiseen (suomeksi karsimiseen) onneksi saan kuitenkin apua, eli nyt voin hyvällä omatunnolla prokrastinoida vähän lisää… ;). Uusia huonekaluja joudun kuitenkin odottelemaan perjantai-iltaan asti, joten ihan täyttä järjestystä en tietenkään ole voinut saada aikaiseksi. (Juu, ei sillä että normaalistikaan minulla olisi mitään siistiä järjestystä…)

Vanhassa kodissa on tietysti vielä hieman tavaroita, mutta kaikkea ei voinut muuttaa kerralla sillä täytyyhän minun vielä siivotakin Beckiksessä. Jokatapauksessa, suuri kivi on siirretty syrjään olkapäiltä ja nyt pystyy keskittymään kaikkeen muuhun olennaiseen. Lisäksi kun lähes kaikki tavara on myös purettu niin tenttiinkin valmistautuminen tulee sujumaan loistavasti. Ainakin se olisi suotavaa…

Mmh, tästäkin tuli nyt yltiöpositiivinen päivitys… Toisaalta kun nyt menee hyvin niin ehkä se on ihan jees vain tarttua hetkeen ja nauttia tästä kaikesta hyvästä niin kauan kuin sitä on edessä. Ja rehellisiä jos ollaan niin ehkä tekee ihan hyvää keskittyä välillä siihen kaikkeen positiiviseen mitä polulla on. Syysiltoina sitä sitten ehtii taas marmattaa ;).