Äkkilähtö etelään

Olen sanonut tämän monesti, mutta koska kertaus on opintojen äiti niin sanon sen uudestaan. Olen kiitollinen siitä että ympärilläni on aivan ihania ihmisiä, jotka ovat mukana kaikissa käänteissä ja joiden kanssa saa nauraa vatsansa kipeäksi. Jotka osaavat lukea ajatukset puolikkaasta sanasta. 

Viikonloppu oli tavallista rentouttavampi, sillä kolme ihanaista vei minut Tallinnaan. Edellisestä perhematkasta oli kulunut 1,5 vuotta, oli siksikin erityisen ihanaa keikkua aalloilla. Hytissä käydyt keskustelut, hyvä ruoka ja loistava päivä Tallinnassa olivat juuri niitä asioita mitä tarvittiin syysterminin nollaamiseen. Toivottavasti matka oli yhtä rentouttava ja tyydyttävä myös näille ihanaisille. 

Huomenna alkaa uusi termin uusine haasteineen. Tenttitulokset tulevat vasta perjantaina, mutta juuri nyt en jaksa välittää niistä. Kävi miten kävi, niin olen tehnyt parhaani ja antanut kaikkeni. Jos edessä on alanvaihto, niin se ei ole maailmanloppu. Pelottavaa ehkä, mutta maailmassa on muitakin töitä kuin lääkärin tai sairaanhoitajan. Haaveisiini kuuluu valmistua lääkäriksi, mutta joskus haaveet saavat mukautua elämään. Aina tulee myös uusia haaveita. 

Olen selaillut Tukholman yliopiston koulutuskatalogia pitkin syksyä. Muutamia ideoita minulla jo onkin siitä mitä tästä, jos tentti ei mennyt läpi. Toisaalta en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, joten aion miettiä huolella siirtoni. 

Mutta nyt, tänään aion nauttia kauniista auringosta ja kiireettömyydestä. Kaikki opiskeluun liittyvä voi odottaa huomiseen. 

<3