Antakaa joku tukisukat ja äkkiä
Tukisukat tuovat ikäpolvelleni mieleen varmasti vain ysikymppiset mummot (tai sitten yhdeksän tunnin lennot). Eihän kukaan parikymppinen tunnusta käyttävänsä semmoista mummokapistusta, lennoillakin ne ovat jaloissa vain koska äiti suuttuu muuten. Eikä laskimoveritulppa kuulosta kauhean seksikkäältä.
Ensikosketukseni tukisukkiin tapahtui juurikin vanhustenhoidon parissa. Olin ensimmäisessä harjoittelussani vanhainkodissa ja jo ensimmäisessä aamuvuorossa opin kiroamaan nuo vaatekappaleet syvimpään helvettiin. Oli täyttä tuskaa yrittää saada ne asukkaan jalkaan kunnolla, varsinkin kun jalat oli ensiksi rasvattu. Ja kädessä olevat kumihanskat eivät ainakaan auttaneet asiaa kauheasti… Jollain ilveellä ne kuitenkin oli pakko saada paikoilleen, sillä niiden tarpeellisuutta en ikimaailmassa kiistänyt kuitenkaan.
Kolme vuotta myöhemmin ja Ruotsiin muuttamisen jälkeen suhteeni tukisukkiin ei ollut muuttunut ollenkaan. Kiittelin mielessäni iltavuoropainoitteista työvuorolistaa, sillä se tarkoitti että minun ei tarvitse kamppailla niin useasti noiden kauheiden (mutta ylen tarpeellisten) kangasriepujen kanssa. Ironista ehkä onkin että juurikin eräs iltavuoro muutti minun ja kangashelvetin suhteen aivan toisenlaiseksi.
Pitkän iltavuoron päätteeksi kuulin työkaveriltani kuinka hoitoalalla kannattaa käyttää tukisukkia. Ne kuulemma estävät jalkojen väsymistä tehokkaasti. Tottahan se on että osastolla juostessa jalat eivät ihan hirveästi lepää, mutta olin kuitenkin skeptinen. Eihän ne sukat edes olleet nuorekkaita (tai siis, seksikkäitä).
Päätin kuitenkin marssia apteekkiin ja katsastaa millainen kangashirviövalikoima tällä puolen merta on. Järkytykseni oli suuri kun huomasin hyllytolkulla aivan tavallisen näköisiä sukkia, kaikilla mahdollisilla väri- ja kuvioherkuilla. Eniten järkytyin kuitenkin siitä että näitä tuskaisia kaksosia oli saatavilla eri paksuisia, sukkahousunohuesta paksuun sukkaan asti. Kokien suurta ikäkriisiä marssin kassalle muutama pari sukkia ja dosetti kourassa.
Se oli rakkautta ensikokeilemalla. Sukat tuntuivat miellyttävän pehmeiltä ja jalatkaan eivät olleet väsyneet työpäivän päätteeksi. Ja ihme kyllä, ne oli helppo pukea jalkoihin. Perivihollisestani oli tullut sydänkäpyni.
En vaihtaisi tukisukkia mistään hinnasta pois, asia jota en olisi vuosi sitten uskonut sanovani ääneen. Ne ovat jotain aivan taivaallista, kuin lahja suoraan ylimmästä hoitotyöläisille (tai oikeastaan kaikille jotka joutuvat seisomaan työssään paljon). Voin suositella äärimmäisen lämpimästi näitä jokaiselle jonka jalat väsyvät töissä. Ja jos Suomen valikoima on huono, niin sillä jokavuotisella Tukholman-risteilyllä kannattaa poiketa apteekkiin ostamaan useampi pari näitä ihmeidentekijöitä. Jalat kiittävät.