Elämä on elämää varten annettu

Turku. Ankean harmaa sää, tuuli käy takin läpi ja etsiytyy sisäelimiin asti. Ilmassa on leijailee kosteus, mutta pilvet eivät halua tyhjentää sisältöään. Sää värjää kaupungin ja valtaa elävien olentojen mielet. 

Tai ehkäpä ei sittenkään. Viime viikonloppu oli ihana vaikka sää ei ollutkaan semmoinen kuten toivoa saattoi. Kulttuurimatka Turkuun sisälsi syvällisiä keskusteluja, vadelmakastiketta, oivalluksia ja tietenkin myös musikaalielämyksen. Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaali oli hieman erilainen kuin olin olettanut, mutta sai pohtimaan suuria. Erityisesti Kaijan hahmo porautui mieleni syvyyksiin, laukaisten ajatusketjun siitä missä olen ja mihin olen menossa. Uskallanko elää elämääni ja haaveitani, vai odotanko parempia aikoja niiden toteuttamiseksi. 

Ihmisiä on kahdenlaisia. Niitä jotka kiikkustuolissa muistelevat sitä kuinka uskalsivat yrittää ja tavoitella haaveitaan, vaikka ne eivät olisikaan toteutuneet. Toinen puoli miettii kuinka elämä oli tasaista ja turvallista kun mitään riskejä ei koskaan tullut otettua. Toisaalta jotain on jäänyt puuttumaan kun toiveensa on joutunut tukahduttamaan arjen harmauden ja tasaisuuden alle. 

Olen aina ollut haaveilija. Mikään asia ei ole ollut liian pieni haaveiltavaksi ja päässä pyöriteltäväksi. Joukkoliikenteessä matkustaessani olen aina sepittänyt tarinoita ja nuorempana elänyt näissä kuvitelmissani. Miettinyt millaista elämäni on sitten kun. Kausittain olen ottanut askeleita kohti unelmiani, kuten esimerkiksi muuttaessani Ruotsiin tai hakiessani kesätöitä Ahvenanmaalta. Kausittain olen juossut karkuun haaveitani peläten mitä tapahtuu jos en onnistukaan. 

Sanotaan että rohkeus ei ole sitä että ei pelkää, vaan sitä että tekee vaikka pelkää. Miksi annamme pelkojemme tulla unelmiemme tielle? 

Aion tästä silmänräpäyksestä lähtien elää elämääni kohti haaveitani. En aio jättää tekemättä asioita vain koska niin ei ole tapana tehdä. Tai koska saatan epäonnistua ja nolata itseni. Haluan vanhainkodissa olla tyytyväinen elämääni, vaikka kaikki asiat eivät olisi menneetkään kuten toivoin tai suunnittelin. Onnellisuus ei tarkoita täydellistä elämää, jossa kaikki haaveet ovat toteutuneet. Onnellisuus on sitä että tiedän tehneeni kaikkeni jotta pääsen maaliin, vaikka matkan varrelle olisi tullutkin isojakin esteitä. 

Eletään elämäämme kuten me itse haluamme, ei kuten pelkomme haluavat.