Elämää ei sen enempää

Juu… Tein viime sunnuntaina lukusuunnitelman DFM2:ta varten. Meilasin kurssivastaavalle ja hankin itselleni luentodiat. Lukusuunnitelmasta tuli mielestäni hyvin realistinen, joka jättää lepopäiviä ja aikaa kertailuun. Olin siitä oikeastaan (liian) ylpeä :D!

Onneksi elämä pitää huolen siitä ettei ylpisty liikaa kun asiat eivät mene niin kuin suunnittelee. Muutenhan sitä saattaisi jämähtää paikalleen ja tuudittautua valheelliseen tunteeseen siitä että kaikki sujuu mallikkaasti. Tai ainakin sinnepäin. 

Maanantaini oli hyvin… Maanantaimainen. Ikäviä uutisia tuli heti herättyä. Tuttuun tapaan kuitenkin päätin purra hammasta ja opiskella. Onnistuinkin siinä hyvin, lukuaikatauluni mukaan. Tiistaina päädyinkin yllättäen töihin, ja koska ilta sujui spexin merkeissä niin luvut jäivät väliin. Keskiviikkona aloin paikkaamaan tätä opintojen laahaamista, oikein menestyksekkäästi. Kunnes elämä päätti sekoittaa pakkaa ja antaa lisää ikäviä uutisia. Tiivistetysti voin kertoa että koko viikon aikatauluni meni uusiksi. Ja taisinpa järkyttää muutamaa ruotsalaistakin kun purskahdin itkuun keskellä Brommaplanin ruuhkaa (juu, en itke ikinä. Mutta jos itken niin itken ruuhkassa). 

Koen huonoa omatuntoa siitä että valitan. Tiedän että muillakin on vaikeaa, kaikilla on murheensa. Ei minulla ole oikeutta valittaa, olen käyttänyt tämän vuoden kiintiöni loppuun jo helmikuussa. Eli se tili on pahasti pakkasen puolella. Minun pitäisi olla tukena muille, antaa takaisin sitä hyvää mitä olen saanut muilta. Sillä niin maailma toimii. Hyvän pitää antaa kiertää. 

Kuitenkin tässä taas kirjoitan yhtä itkupotkuraivaritekstiä. Hmm… Taisin joskus elokuussa luvata lopettaa näiden kirjoittamisen. Toisaalta kirjoittamalla saan purettua ajatukseni ja jäsennettyä niitä. Mikä on välttämätöntä jos haluan opiskella. 

Joten… Sori siitä. Tai tästä. 

Iso voimahali teille kaikille. Oli murheen aihe iso tai pieni, niin se on aina epämukavaa. Kannustankin kaikkia siis puhumaan niistä, kirjoittamaan, laulamaan, huutamaan tyynyyn… Mikä ikinä onkaan se sinun tapasi, se on oikea tapa. Ei anneta ikävien asioiden nakertaa meitä. Sharing is caring ja jaettu vitutus on pienempi vitutus. 

<3