Elämänohjeita roskakatoksesta

Toukokuu alkaa lähestyä loppuaan ja viimeisten neljän vuoden ajan se on tarkoittanut valtavaa stressiä joko pääsykokeista tai sitten myöhemmin lopputenteistä. Tänäkin keväänä minulla on iso läjä tenttejä läpäistävänä, sillä uusintatenttejähän tosiaan on päässyt kertymään kiitettävästi… Edessä olisi DFM2 eli fysiologian ja anatomian tentti, sekä patologian välitentti. Muut aion jättää syksylle.

Kuten arvata saattaa, lukemista riittää vaikka muille jakaa. Sain vasta viikko sitten päähäni ajatuksen noiden tenttien kokeilusta, sillä vointini ennen sitä ei sallinut edes avata koulukirjaa ilman paniikkikohtausta. Nyt lievästi hypomaanisena paahdan tenttimateriaalien ääressä (ja töissä) ja itse asiassa voin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sanoa että se tuntuu hyvältä! 

En tiedä ehdinkö viikossa lukea kaiken, varsinkin kun aion pyhittää viikonlopun isäni Tukholman-vierailulle. Rehellisesti sanottuna en ole edes murehtinut asiaa, sillä luen koska se tuntuu hyvältä ja oikealta. Toki olisi ihan mukavaa saada tentit läpi jotta elämässä pääsisi eteenpäin. Nyt viimeiset 1,5 vuotta olen surrannut uusintatenttien ja uppehållien kierteessä ja olen valmis jättämään sen vaiheen taakseni. Asiat kuitenkin tapahtuvat lopulta kuten niiden pitääkin, joten voin vain odottaa että minun vuoroni päästä ulos tuosta kierteestä tulee. Ja sitä aion odottaa iloisin mielin, kun ei se itku ja hammastenkiristys auta. 

Työmatkallani bongasin hienon elämänviisauden roskakatoksen seinästä. Epävirallinen käännös kuvan tekstistä on: Pysähdy hetkeen ystäväni, mennyttä päivää ei saa takaisin. Viisaita sanoja, viisaita sanoja. Kun tuon muistaa, niin opiskelustressi tuntuu valovuosien takaiselta ajatukselta. Niin tai näin, niin lukea tenttiin täytyy silti. Joten minä lähden tästä pysähtymään hetkeen verenkierron parissa. 

Tsemppiä teille kaikkiin kevään koitoksiin. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee.