Henkistä kasvua, kasvisruokaa ja liian vähän kahvia

Päätin että en kirjoita blogiin mitään uutta ennen kuin keksin positiivisen päivityksen. Negatiiviset päivitykset eivät auta ketään, vaikkakin välillä on vain pakko purkaa niitäkin tunteita. Mutta viisi peräkkäistä itkupotkuraivaripäivitystä vie sisällön pois niistä, rajansa kaikella. Lagom ja mitä näitä onkaan.. XD

Tämän viikon aikana olen saanut kohdata monia pelkojani silmästä silmään. Olen joutunut tekemään valintoja jotka eivät todellakaan ole olleet helppoja tai toivomiani. Kuitenkin nyt muutaman päivän jälkeen näen jo että ne kannatti tehdä. Kun astuu mukavuusalueensa ulkopuolelle niin elämä tarjoaa usein uusia näkökulmia ja ahaa-elämyksiä. Niin on nyt käynyt minullekin. 

Syysleirilläni olen nyt vihdoin ymmärtänyt miten olen vaatinut itseltäni liikoja. Miten sosiaalinen olen, vaikkakaan en sitä oikeasti ole. Mitkä asiat väsyttävät minua. Kuinka turhauttavaa on kun ei ole diagnoosia ja vaan harhailee. Kuinka miettii että entä jos tämä kaikki on vain kuvittelemaani. Kuinka olen unohtanut mitä normaali on. Ja kuinka älyttömän hyvää lakto-ovo- ruoka on :D!

Syysleiri jatkuu vielä, eikä edessä ole liian helppoja aikoja. Mutta hei, jokainen meistä voi joskus tarvita syysleiriä ymmärtääkseen miten ihanaa se elämä oikeasti onkaan haasteineen. Ja vetääkseen henkeä kun elämän ruokalista on sitruunapainotteinen.

Ah, tästä viikosta on niin monta hyvää tarinaa mitä haluaisin kertoa. Mutta tyydyn vain toteamaan että hyvä että ei tarvitse maalata seiniä keltaisiksi. Tai mennä karaoketerapiaan.

Halit, olette ihania <3