Illat pitenevät, viikot lyhenevät

Tätä näkymää tuli kuukauden sisään katseltua yhteensä 12 päivää. 

Takaisin blogin parissa! Lokakuulle minulla oli suuret suunnitelmat ja paljon aiheita mistä kirjoittaa. Tänään kuitenkin on ensimmäinen kerta kuun alun jälkeen kun pystyn päivittämään blogia. Joten yhteiskunnallisen analyysin sijaan saatte lukea kuulumisiani. Marraskuussa uusi yritys ajankohtaisille aiheille. 

Miksi sitten kävi niin etten ollutkaan päivittämässä niitä suunniteltuja tekstejä? Nopeimmat varmasti laskevat 3+4 ja ovat oikeassa. Bipo iski jälleen, ja kaikessa keinunnassa ei vain ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa. Olen myös ollut osastolla kiitettävän ajan, eli edes mahdollisuutta ei ole ollut. 

Keinunta muistutti minua taas siitä miten tuskallinen ja työläs sairaus tämä on. Kaikesta hoidosta, hoitomyönteisyydestä, lääkityksestä tai rutiineista huolimatta sairaus pääsee ottamaan vallan ja elämä mullistuu. Mutta ehkä juuri se kaikki hoito, hoitomyönteisyys, lääkitys ja rutiinit auttavat lyhentämään sairausjaksoja ja kuntoutumaan nopeammin.

Osastojaksot olen kokenut aina vain positiivisina. En ehkä heti sisäänkirjauksen yhteydessä, tai seuraavanakaan päivänä, mutta kun olo alkaa helpottua niin järkikin palaa. Hoitohenkilökunta on aivan mielettömän mahtavaa, kyseiset henkilöt ovat todellakin oikeassa työssä. Myös KI:lle kuuluu iso kiitos, olen saanut koululta isoa tukea sairauspoissaolojen suhteen. Asia mikä on osaltaan nopeuttanut kuntoutumista. 

Olen iloinen siitä että pystyin palaamaan opintoihin sopivasti ennen klinikkaharjoittelua. Tämän viikon vietän Täbyn terveyskeskuksessa, seuraavat kaksi viikkoa kuluvat Danderydissä sydänosastolla. Tuntuu hyvältä olla kliinisessä harjoittelussa. On niin paljon mitä en osaa, mutta joka päivä opin uutta. Minun ohjaajani on loistava työssään ja opin valtavasti. Hänellä on aikaa minulle ja saan tehdä itse paljon. Näiden klinikkaviikkojen jälkeen tiedossa on tentti. Tämä tentti tuntuu edellistä vaikeammalta, tai aihealueet ovat ehkä hieman haastavampia minulle. Onneksi nyt on se kolme viikkoa aikaa lukea!