Itsemurhien ehkäisypäivästä

TRIGGERIVAROITUS!! Tämä teksti tulee sisältämään kirjoitusta itsemurhista, itsetuhoisista teoista ja pahoinvoinnista. 

 

Tänään on itsemurhien ehkäisypäivä, mitä varmasti monikaan ei tiedä. Suomessa tehdään väkilukuun nähden valtava määrä itsemurhia, erityisesti nuorten luvut ovat huolestuttavia. Suomalaisnuoret tekevät toisiksi eniten itsemurhia EU-maista. Tuo on semmoinen sijoitus mistä ei ole mitään syytä ylpeyteen. 

Itsemurhia voidaan ehkäistä, mutta se vaatii tahtoa ja aikaa. Valtion tasolla mielenterveyspalveluiden kehittäminen, osastopaikkojen lisääminen ja valtakunnallisten auttavien puhelimien lisääminen on esimerkkejä keinoista. Myös kansalaisten tietoisuuden lisääminen ja pahoinvointia aiheuttavien tekijöiden kartoittaminen ja niihin puuttuminen on avainasemassa. 

Mitä sitten yksittäinen ihminen voi tehdä? Paljonkin! Kaverin tukeminen, itsemurha-ajatuksista kysyminen ja hoidon piiriin auttaminen on jotain mitä pahoinvoivalle ystävälle voi tehdä. Jos omat voimavarat kestävät niin moni päivystävä puhelin/chatti tarvitsee päivystäjiä. Kaikista helpoin keino on kuitenkin hyvä kanssaihmisyys ja toisen huomioon ottaminen. 

Itsemurha-ajatuksista kysyminen on tärkeää. Usein pelätään että se aiheuttaa itsemurhia, mutta todellisuudessa kysyminen ja puhuminen toimii ehkäisykeinona. Itsemurhaa miettivä ihminen usein kokee olevansa yksin pimeydessä ja kantaa raskaita ajatuksia päivästä toiseen. Tällöin toisen ihmisen kysymys auttaa nostamaan tuota kivirekeä pois selästä. Muistuttaa siitä että ei ole yksin. 

Olen itsekin paininut näiden ajatusten kanssa useaan otteeseen vuosien varrella. Minulla on ollut itsetuhoista käyttäytymistä. Olen ollut hoidossa suljetulla psykiatrisella osastolla. En kaipaa niitä aikoja ollenkaan. En haluaisi niitä ajatuksia tai tuntemuksia kenenkää koettavaksi. Kukaan ei ansaitse semmoista pahaa oloa tai tuskaa. 

Kiitos osaavan hoitohenkilökunnan ja tukevien läheisteni olen noussut joka kerta noista hetkistä. Kiitos heidän olen saanut sen avun minkä olen tarvinnut. Ja sen ansiosta minulla on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan voimaa autta muita (tahtoa auttaa muita minulla on ollut aina).

Tällä viikolla sain hyvän muistutuksen siitä miksi tämä on tärkeää. Miksi mielenterveydestä on tärkeää puhua ja sairauksien stigmatisointi täytyy saada lopetettua. Kirjoitin omalla fb-seinälläni kuinka loukkaavaa on mielenterveyshäiriöiden kustannuksella vitsailu ja kuinka en näe mitään vitsiä bipolaarihäiriössäni. Eräs tuttuni tuli kiittämään minua siitä henkilökohtaisesti. Tämä tuttu kertoi omasta mielenterveydestään ja siitä kuinka on joutunut elämään eräänlaisessa kaapissa ennakkoluulojen vuoksi. 

Kenenkään ei tarvitse kärsiä tai joutua vaikenemaan. Koska missään sairaudessa ei ole mitään häpeällistä. Koska vaikeneminen on vahingollista ja estää avunsaamista. 

Muistetaan auttaa toisiamme. Muistetaan pyytää apua. Muistetaan että aina saa puhua ja se ei todellakaan ole vaivaamista. Auttavat puhelimet, chatit ja päivystykset ovat sitä varten että niitä käytetään. 

Lopuksi vielä muutama numero josta saa apua:

Suomen mielenterveysseuran päivystävä puhelin: 

010 195 202 https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-elämän-kriiseihin

Sekasin-chat:

sekasin247.fi

Mobila akutenhet (Tukholmassa)

08-123 484 00 (auki 8-22)