Kaikki kiva päättyy aikanaan

Tänään on elokuun viimeinen päivä, kesän viimeinen päivä. Kesä 2019 meni todella nopeasti ja olen jo ehtinyt olla Tukholmassa muutaman päivän.

Kesätyöt ovat ohitse tältä erää ja voin iloisena todeta että onnistuin työskentelemään koko kesän (lukuunottamatta muutaman päivän sairaspoissaoloa)! Tämä on iso saavutus sillä kahtena edellisenä kesänä en ole kyennyt työskentelemään lainkaan. Nyt olen saanut olla melkein kaksi kuukautta psykiatrialla ja nähdä sekä oppia paljon. Tämän kesän jälkeen tiedän että haluan psykiatriksi. Minulla oli todella hyvä ohjaaja ja sain tehdä hyvinkin paljon asioita kirjaamisesta potilashaastatteluihin. Olen ollut mukana niin osastotyössä kuin päivystyksessäkin, tosin opin että yöpäivystykset eivät ole minua varten. Yli 30 tunnin valvomisen jälkeen alkoi tulla manian esioireita mikä pakotti jäämään pois töistä muutamaksi päiväksi ja nollaamaan tilanteen. Tulevissa töissä tiedän siis välttää yöpäivystyksiä.

Kesäinen Vaasa oli todella kaunis (vaikkakin välillä viileä ja tuulinen). Istuin monet illat kahvilassa syömässä herkullisia kakkupaloja ja juomassa todella hyvää teetä. Jos joskus eksytte Vaasaan niin kannattaa käydä Sweet Vaasassa. Isäni nauroi että se taitaa olla Vaasan ainoa kahvila sillä minä istun aina siellä. Oli myös ihanaa viettää aikaa ystävien kanssa, sillä minulla oli parhaat ystäväni myös Vaasassa.

Saunassa tuli käytyä ahkerasti, asia mitä kaipaan paljon. Oli outoa kun tiistaina ja perjantaina ei ollutkaan saunavuoroa, sillä Vaasassa saunoin joka tiistai, perjantai sekä sunnuntai. Oli mukava päästä rentoutumaan saunan lämpöön ja vaan olla. Nyt etsinnässä on sauna sillä viereisen uimahallini sauna tuskin riittää tyydyttämään tätä löylynkaipuuta.

Elokuussa luin myös OSCE:n uusintaan. Oli todella vaikea löytää motivaatiota siihen sillä omasta mielestäni alkuperäinen koekerta meni hyvin ja käytännön kokeeseen on muutenkin vaikea lukea. Pääsin kuitenkin seuraamaan kirurgian päivystystä ja verestämään niitä kliinisiä taitoja mikä edesauttoi lukemista. Lisäksi suuntasin heti laivalta päästyäni koululle harjoittelemaan. Näiden asioiden ansiosta OSCE on nyt läpi ja täten 3,5 vuotta lääkistä on suoritettuna hyväksytysti.

Maanantaina koulu jatkuu ja edessä on gradun kirjoittaminen. Odotan innolla uutta mutta rehellisesti sanottuna olen pihalla kuin pingviini siitä mitä minun täytyisi tehdä. Koko viime kevät meni semmoisessa sumussa että en pahemmin ole ehtinyt miettiä mitään graduun liittyvää. Tiedän toki mistä aiheesta työni teen mutta siihen sitten tietämykseni loppuu. Onneksi ohjaajani vaikuttaa tehokkaalta ja selkeästi ohjaavalta henkilöltä joten tiedän että ensimmäisen viikon aikana tulee selvyys graduunkin liittyviin asioihin.

Nyt on ansaittu lepoviikonloppu ja sen aion käyttää nauttimalla auringosta, ystävistä ja rauhallisesta oleilusta. Mukavaa viikonloppua!