Kruunun vain kun saan kuninkaan

On asioita joita ei-kaksisuuntaisen on todella vaikea ymmärtää, siitäkin huolimatta että kuinka haluaisi. Usein nämä asiat ovat myös semmoisia jotka toinen kaksisuuntainen ymmärtää puolesta sanasta, vaikka ei olisikaan asiasta lainkaan samaa mieltä. 

Mania ja hypomania ovat tämmöisiä asioita. Ei-kaksisuuntainen ei ole kokenut (hypo)manian euforiaa tai voittamattomuuden tunnetta, joten on aivan täysin mahdotonta ymmärtää täysin (hypo)maniaa. Sitä kun elämä muuttuu yhdeksi voittokulkueeksi ja tavallinen hyvä päivä on alakuloinen verrattuna (hypo)maaniseen päivään. 

Mutta ei (hypo)mania pelkkää juhlaa ole. Kyseinen sairasjakso voi ilmentyä myös ärtyneisyytenä tai ärtyneisyys voi olla yksi oireista euforian lisäksi. Ajatukset juoksevat päässä nopeammin kuin hevoset Vermossa ja kaikki ärsyttää. Kukaan ei tunnu tekevän mitään oikein, paikallaan on mahdotonta istua, missään ei ole hyvä. 

Siitäkin huolimatta että (hypo)mania ei ole hyväksi keholle tai mielelle, eikä edes aina tunnu hyvältä, sitä kaipaa. Voin myöntää rehellisesti että minulla on tietyllä tapaa ikävä sitä tunnetta että osaan kaiken ja tiedän kaiken tietämisen arvoisen (paremmin kuin muut). Että voin tehdä mitä tahansa. Olen pillipiipari ja maailma tanssi minun pillini mukaan. 

(Hypo)maniatodellisuus on aivan eri maailma kuin se missä elämme. Sinne polskahtaminen on kuin etelänloma (ellei sitten ole ärtymysmania) ja rankan arjen jälkeen se tuntuu ansaitulta. Ikään kuin sen eteen olisi tehnyt töitä ja nyt vihdoin posti toimitti palkan perille. 

Näihän asia ei tietenkään ole, sillä (hypo)mania aiheuttaa paljon vahinkoa sekä sairastuneelle että hänen lähipiirilleen. (Hypo)maniassa usein tulee elettyä ilman rajoja ja kun loma loppuu on velka maksettavana. Se voi olla taloudellista velkaa mutta erityisesti se on velkaa ihmissuhteissa. (Hypo)maaninen ihminen sanoo mitä sattuu, asioita mitä ei tarkoita, mikä satuttaa muita. Sairastunut on saattanut olla 24/7 sosiaalinen mikä väsyttää muita. Läheiset ovat saattaneet huolestua ja siten väsähtää koska (hypo)maaniselle ihmiselle järjen takominen kalloon on käytännössä mahdotonta. 

Niin. Kaipaan manian voittamattomuutta ja hypomanian hallittua energiaryöppyä mutta niiden hinta on aivan liian kova maksettavaksi. Ja siksi teenkin kaikkeni etten enää päätyisi edellä mainittuihin tiloihin. Mikä oletettavasti myös helpottaa huomattavasti lääkärini työtä.