Kun päässä soi taukoamatta

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/564x/38/36/d3/3836d3bca212fa9a5583f4989fb87044.jpg

Heart & Brain -sarjakuva on yksi ehdottomista suosikeistani. Samaistun lähes aina (lue: aina) sydämeen, sillä monet (kaikki) niistä asioista tai huomioista mitä sydän tekee on juuri sellaisia mitä itse tekisin! 

Jokin aika sitten minulle valkeni Färger på natten -kappaleen sisältö. Olen aina pitänyt kyseisen kappaleen melodiasta, mutta sanat ovat jääneet hieman etäisiksi. Silti kyseinen kappale on ollut vakiovieras Kent-sessioissani. Tämän suuren oivalluksen jälkeen olen kuunnellut kyseistä kappaletta lähes päivittäin. Ja jos en jonain päivänä kuuntele, niin kappale kuitenkin soi päässäni tauotta.

Sanat ovat kauniit. Tai no kauneudesta voidaan keskustella toki, mutta itse koen ne kauniina. Ne antavat lohtua ja tukea. Färger på natten kuvaa hienosti sitä kun kaikki ei menekään ihan valtavirran tavoin. Sitä miltä hetkittäin tuntuu. Sanat ovat silti niin avoimet, että jokainen löytää oman tarttumapintansa niihin. 

Se on juuri se miksi rakastan kyseistä kappaletta. 

Meillä jokaisella pitäisi olla oma voimaannuttava melodia tai kappale. Semmoinen mihin voi tarttua kun on huono päivä. Semmoinen mikä hyvänä päivänä saa hymyn leveämmäksi kuin mitä se valmiiksi on. Moni varmasti kyseenalaista minun valintani, mutta koen että meidän jokaisen omat kappaleet ovat juuri niitä mitä tarvitsemme sillä hetkellä. Taide on myös monitulkintaista ja kertoo kaikille erilaisen tarinan.

Siispä, toivotan teille lukijani ihanaa viikonloppua lempikappaleidenne parissa. Minä menen kuluttamaan Kent-levyni puhki. (Ja opettelemaan EKG:n tulkitsemista)