Lentävä helmikuu

Helmikuu on mennyt kuin lentäen, kirjaimellisesti. Klinikan ohessa olen ehtinyt käydä Suomessa kahdesti pikapyrähdyksillä, ensin veljen valatilaisuudessa ja sittemmin siskon wanhoissa. 

Koulua on takana nyt noin kuukausi ja olo on sen mukainen. En muista koska olisin viimeksi ollut näin väsynyt kuin nyt. Päivät ovat pitkiä ja erittäin intensiivisiä. Kaikki on oikein sekavaa enkä oikein tiedä kuinka voisin valmistautua tuleviin viikkoihin ja mistä minun pitäisi opiskella mitä. Onneksi vastapainona on että henkilökunta on erittäin mukavaa ja en ole ainoa jota hämmentää. 

Väsymykseen olen ottanut tehokkaimman vastalääkkeen, nukkumisen, avuksi. Kun aamulla herätys on viideltä niin nukkumaan täytyy päästä viimeistään iltakahdeksalta. Nyt kun tällä viikolla on luentoviikko niin saa nukkua peräti tunnin pidempään, mikä tarkoittaa että ilta-aikaan tulee tunti lisää aikaa ja blogiakin ehtii päivittää. 

Klinikassa ollessani olen huomanut että minua on alkanut pelottaa vastuu. En aiemmin ole kokenut vastaavaa pelkoa, ainakaan näin voimakkaana. Hieman hämmentävää siis että nyt jo pelkkä osastolle soittaminen aiheuttaa kunnon stressikierrokset. Taustalla on varmasti monia syitä, yksi niistä on menneen syksyn uppehåll ja sitä myöten ruostuminen. En vaan oikein tiedä mitä tälle pelolle pitäisi tehdä, sillä paikalleen se ei voi jäädä. Kaipaisinkin hyviä neuvoja miten työstää asiaa, mutta en oikein tiedä minne pitäisi pelon kanssa kääntyä. Mentorin kanssa tapaaminenkin on vasta loppukeväästä. 

Noh, asioilla on tapana ratketa tavalla tai toisella lopulta. Saa nähdä millainen loppukuu on tulossa ja helpottaako väsymys. Sitä en panisi pahakseni jos olo olisi hivenen virkeämpi ja jaksaisi tehdä asioita enempi. 

Mukavaa alkanutta viikkoa!