Maratoniviikko
Olen aina vihannut liikuntaa. Koululiikunnassa en todellakaan ollut mikään loistava, tai edes keskinkertainen. Rakastin koulua, mutta liikuntatunneista en pitänyt, en yhtään. Peruskoulun jälkeen liikunta jäi käytännössä kokonaan, satunnaisia innostuksen puuskia lukuunottamatta.
Juokseminen on ollut aina todella kummallista, enkä oikein ole käsittänyt miksi ihmiset harrastavat sitä. Itsehän kun en suostu juoksemaan edes bussiin, vaan otan seuraavan ilomielin. Silti löysin itseni lenkkipolulta eilen. Kaatosateessa. Juoksemassa (tai siis jos talitintti suksilla-tyyli lasketaan juoksemiseksi).
Kuluneen viikon aikana päätin että liikkumattomuudelleni on tehtävä jotain, sillä kropasta tulee huolehtia. Koska en halua maksaa kalliita salikortteja, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi juokseminen. Hampaita kiristellen sidoin lenkkarit jalkaan, laitoin kuulokkeet korviin ja suuntasin sateeseen. Eihän minun kunnolla tietenkään juostu koko matkaa, mutta olen ylpeä siitä että jaksoin juosta muutamia pätkiä. Merkitsin juoksupäivät kalenteriin, sillä tällä kertaa aion pitää kiinni liikkumispäätöksestäni.
Voi olla että tulen lipsumaan päätöksestäni, mutta olen päättänyt että en ole liian ankara siitä itselleni. Joskus vaan on parempi jäädä kotiin ja kaivautua peiton alle Netflixin kanssa. Jos haluan purkaa kielteisen asenteeni juoksemista kohtaan, niin pakkopulla ei taida olla oikea keino? Lisäksi vihdoin sain hyväksyttyä sen ikävän tosiasian että kukaan ei ole loistava juoksija syntyessään, vaan se vaatii paljon työtä ja kilometrejä lenkkipoluilla.
Äkillinen liikuntaintoni ei tosin ole haitannut maratoniharrastustani. Gossip Girl ja Netflix on edelleenkin lempiharrastukseni, enkä siitä aio luopua. Voitte vain kuvitella ahdinkoni kun Netflix ei toiminut keskiviikkona ja olin juuri siinä mielentilassa että tarvitsen sarjaterapiaa. Yle saapui valkoisella hevosellaan pelastamaan minut sarjallaan Sekasin. Katsoin kaikki jaksot yhden illan aikana, tauotta.
Sekasin on aivan mahtava luomus tekijöiltään. Sen musta huumori sai minut nauramaan huutonaurua useasti, mikä oli ihan tervetullutta rankan työpäivän jälkeen. Toivottavasti sarjalle tulee jatkoa, niin loistava se oli.
Viikko alkaa hiljalleen olla pulkassa ja ensimmäinen vapaa viikonloppu pitkään aikaan häämöttää edessä. Aion ottaa siitä kaiken ilon irti ja nauttia vapaudestani. Se on ansaittua, todellakin kovalla työllä ansaittua.