Mihin meillä on kiire?

Tavallinen lauantai-iltapäivä. Ihmiset liikkuvat kaupungilla, lapsiperheet ovat ostoksilla ruokakaupassa. Pieni opiskelijatyttönen on kaupassa myös, aavistamatta mitään pahaa. Sää on mainio ja päivä muutenkin hyvä. Sitten se tulee, aivan odottamatta. Paniikkikohtaus iskee siinä lähikaupan leipäosastolla. Ei ehkä pahin kohtaus mitä tyttönen on kokenut, mutta kohtaus kuitenkin. 

Tyttönen päättää että tekee ne ruokaostoksensa ihan normaalisti. Tai no niin normaalisti kuin tilanne sallii. Iltapäivällä kuitenkin tulee ystävät kylään ja tyttönen on luvannut leipoa. Kun ei ole pitkään aikaan nähty.

Kaikki sujuu hyvin kunnes tyttönen saapuu kassalle. Siellä myyjä ja muut jonottajat tuntuvat olevan kiireisiä. Tyttönen yrittää laskea ostoksensa hihnalle mutta kohtaus saa vaan pahemmin otetta hänestä. Myyjä sanoo jotain mutta tyttönen ei kykene vastaamaan. Nyt on vain pakko maksaa jotta pääsee äkkiä ulos kaupasta. Ostoksia pakatessa tyttönen tuntee kuinka muut asiakkaat katsovat painostaen häneen. Ostokset eivät tunnu menevään kassiin ja jono kasvaa kasvamistaan.

Yllä oleva teksti kuvaa minun tämänpäiväistä kauppareissuani. Olen jo pitkään miettinyt että miksi meillä on aina niin kamala kiire. Edes ostoksia ei ehdi pakata rauhassa ennen kuin seuraavan ostokset jo liukuvat samaan koloon. Metroporteilla ihmiset murisevat jos lipun esiinkaivaminen kestää. Ymmärrän toki että arkisin ihmisillä on kiire töihin. Väsyttää ja yö on nukuttu huonosti. Mutta auttaako se kiire oikeasti? Eikö se vaan pahenna oloa?

Meitä ihmisiä on erilaisia, erilaisin rajoittein. Jos sinulla on aina kauhea kiire niin mitä jos lähtisit liikkeelle hieman aiemmin. Niin että ehtisit nauttia päivästä ja siitä että ei tarvitse stressata. Ansaitset rauhallisen hetken. Me kaikki ansaitsemme.