Sweet like cinnamon

20.10.2018 tindeliini

Kruunun vain kun saan kuninkaan

On asioita joita ei-kaksisuuntaisen on todella vaikea ymmärtää, siitäkin huolimatta että kuinka haluaisi. Usein nämä asiat ovat myös semmoisia jotka toinen kaksisuuntainen ymmärtää puolesta sanasta, vaikka ei olisikaan asiasta lainkaan samaa mieltä.

Mania ja hypomania ovat tämmöisiä asioita. Ei-kaksisuuntainen ei ole kokenut (hypo)manian euforiaa tai voittamattomuuden tunnetta, joten on aivan täysin mahdotonta ymmärtää täysin (hypo)maniaa. Sitä kun elämä muuttuu yhdeksi voittokulkueeksi ja tavallinen hyvä päivä on alakuloinen verrattuna (hypo)maaniseen päivään.

Mutta ei (hypo)mania pelkkää juhlaa ole. Kyseinen sairasjakso voi ilmentyä myös ärtyneisyytenä tai ärtyneisyys voi olla yksi oireista euforian lisäksi. Ajatukset juoksevat päässä nopeammin kuin hevoset Vermossa ja kaikki ärsyttää. Kukaan ei tunnu tekevän mitään oikein, paikallaan on mahdotonta istua, missään ei ole hyvä.

Siitäkin huolimatta että (hypo)mania ei ole hyväksi keholle tai mielelle, eikä edes aina tunnu hyvältä, sitä kaipaa. Voin myöntää rehellisesti että minulla on tietyllä tapaa ikävä sitä tunnetta että osaan kaiken ja tiedän kaiken tietämisen arvoisen (paremmin kuin muut). Että voin tehdä mitä tahansa. Olen pillipiipari ja maailma tanssi minun pillini mukaan.

(Hypo)maniatodellisuus on aivan eri maailma kuin se missä elämme. Sinne polskahtaminen on kuin etelänloma (ellei sitten ole ärtymysmania) ja rankan arjen jälkeen se tuntuu ansaitulta. Ikään kuin sen eteen olisi tehnyt töitä ja nyt vihdoin posti toimitti palkan perille.

Näihän asia ei tietenkään ole, sillä (hypo)mania aiheuttaa paljon vahinkoa sekä sairastuneelle että hänen lähipiirilleen. (Hypo)maniassa usein tulee elettyä ilman rajoja ja kun loma loppuu on velka maksettavana. Se voi olla taloudellista velkaa mutta erityisesti se on velkaa ihmissuhteissa. (Hypo)maaninen ihminen sanoo mitä sattuu, asioita mitä ei tarkoita, mikä satuttaa muita. Sairastunut on saattanut olla 24/7 sosiaalinen mikä väsyttää muita. Läheiset ovat saattaneet huolestua ja siten väsähtää koska (hypo)maaniselle ihmiselle järjen takominen kalloon on käytännössä mahdotonta.

Niin. Kaipaan manian voittamattomuutta ja hypomanian hallittua energiaryöppyä mutta niiden hinta on aivan liian kova maksettavaksi. Ja siksi teenkin kaikkeni etten enää päätyisi edellä mainittuihin tiloihin. Mikä oletettavasti myös helpottaa huomattavasti lääkärini työtä.

Suhteet Oma elämä Terveys Ajattelin tänään

9.10.2018 tindeliini

Erään tiistain tarina

Parasta uudessa vastaanotossa on se että vierestä löytyy StikkiNikki ja sen täydelliset jäätelöt

Kirjoittelinkin edellisessä postauksessa että viime ajat ovat olleet heitteleväisiä. Tänään on ollut niin hyvä päivä että ajattelin tehdä siitä oman tekstinsä, ihan vain siksi että haluan jakaa iloisen päiväni maailman kanssa.

Aamukahvia juodessani katselin Netlixistä Bonesia ja mietin että millainenkohan tästä päivästä tulee. Aamupalan syötyäni siirryin ikkunalle katselemaan hiljaa ruskaan pukeutuvaa puustoa. Ruska on todella kaunis, siinä kun luonto riisutuu talvea varten on jotain maagista. Ne kaikki kirkkaat värit vasten harmasta taivasta, se vastaa melkein auringon paistetta kesällä pilvettömältä taivaalta.

Lääkärin luona tuntui menneen hyvin, uusi lääkäri alkaa vihdoin tulla tutuksi ja yhteinen sävel selväksi. Vielä on toki paljon epäselvyyksiä, mutta kaikki ajallaan. Roomaakaan ei rakennettu päivässä, näin saan usein kuulla.

Hyvin luistaneen jumpan jälkeen kävin koululla tyhjentämässä pukuhuoneen kaappini. Hieman haikeana toki, sillä se on ollut minun valtakuntani isossa sairaalassa viimeiset 1,5 vuotta. Tässä yhteydessä näin entisiä luokkalaisiani ja juttelin pitkän aikaa heidän kanssaan. Tajusin kuinka kovasti kaipaan entistä luokkaani ja kuinka hyvä luokka se on ollut. Samaan aikaan myös ymmärsin ettei nämä ihmiset katoa minnekkään vaikka vaihdan luokkaa. Edelleenkin kun he tulevat vastaan voimme vaihtaa kuulumisia ja lounastauoilla syödä yhdessä.

Myös opiskelut ovat sujuneet tänään omalla mittapuullani hyvin. Ei, en ole todellakaan lukenut tuntikaupalla tai sisäistänyt infektiokurssin salaista sisintä vaan olen pystynyt lukemaan keskittyen ja ymmärtäen lukemani. Jotain mitä ei ole tapahtunut päivittäin kuluneen kuukauden aikana.

Olo onkin siis useammasta syystä kevyt ja hyvä. Tältä ilmeisesti normaalien ihmisten elämä tuntuu, kelpaa minulle. Toivon että näitä hyviä päiviä tulee lisää ja että viimein saan palauduttua normaaliin elämään siten. Se onkin kauan kaivattu asia.

Mukavaa viikkoa ja nauttikaahan ruskasta!

Suhteet Oma elämä Opiskelu