Kolmas kerta toden sanoo

IMG_1722.jpg

Netistä löytynyt meemi joka nauratti kovasti Jorvissa oleskellessani 🙂

Kirjoittelinkin jo viime päivitykseeni kuinka asiat eivät aina mene suunnitellusti. Se on normaalia ja kuuluu elämään. Opettavaista joskus. Uudet kokemukset muovaavat meitä ihmisinä. Muutokset myös aiheuttavat päänvaivaa, stressiä ja unettomia öitä. 

Minun piti palata Tukholmaan maanantaina, mutta unohdin lennon koska elin uskossa että matkustaisin vasta tiistaina. Lentokoneen sijaan istuin saunassa. Okei, ei paha. Lento oli ollut edullinen ja seuraavaksi aamuksi sain halvalla laivalipun Turun aamulaivaan. Junalippukin oli kohtuuhintainen. Yö meni nopeasti vaikka uni ei meinannutkaan tulla. Isäni herätti minut ajoissa ja söin tukevan aamiaisen jotta jaksaisin matkustaa.

Mutta elämällä olikin muuta suunniteltuna varalleni. Juna satamaan ja laiva kohti Tukholmaa vaihtui Jorvin päivystyksen tarkkailuosastoon. Sillä syötyäni aamiaisen silmissäni musteni ja menetin tajuntani. Isäni mukaan myös kouristelin. Eli ei ihan ihanteellinen tila yksin matkustamiselle… Kotiutuksen jälkeen varasinkin sitten kolmannet paluuliput itselleni. 

Kaikella on kuitenkin myös kultareunus. Sain viettää perheen kanssa aikaa hieman pidempään. Ehdin nähdä ihania ihmisiä vielä ennen paluuta. Ja sain palata yhdellä minun lempilaivoistani. 

Onnellisuuden määrä oli suunnaton kun saavuin kotisohvalleni tänään aamulla. Rakastan Suomea ja siellä vierailua, haluan viettää aikaa rakkaan perheeni kanssa niin paljon kuin on vain mahdollista. Mutta on mukava myös tulla kotiin, jossa odottaa omat rutiinit. Elää omien aikataulujen mukaan. Lisäksi on myös miljardi asiaa jotka täytyy hoitaa tässä kaupungissa. Ja jos koskaan ei palaa kotiin, niin ei voi matkustaa uudelleen ;)!

Rauhaisaa viikonloppua <3

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Toisenlainen kesä

Tänään kello 07.00 Suomen aikaa piti alkaa kesätöideni Vårdössä. Unelmien kesä Ahvenanmaan kauniissa maisemassa, mukavassa työpaikassa. Uudet kokemukset odottaisivat ja rikastuttaisivat elämää. Aurinko paistaisi ja linnut laulaisivat. Kesä- ja heinäkuu sujuisivat kuin siivillä ja elokuussa olisin kuin uudestisyntynyt kaikkien aikojen kesän jälkeen. 

Mutta elämähän ei koskaan mene kuten suunnittelee. Vanhainkodin sijaan istun psyk.polin odotushuoneessa ja odotan omaa vastaanottoaikaani. Kesä Ahvenanmaalla on vaihtunut kesään Tukholmassa. Työt ovat vaihtuneet toisenlaiseen työhön, pimeydestä valoon kipuamiseen. 

Ei tämä kuitenkaan täysin yllätyksenä tullut. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavana kun tiedän että hypomanioitani seuraa masennuskaudet. Se on luonnollinen kiertokulku. Tunsin jo huhtikuun lopussa kuinka bipon painovoima alkaa vetämään alas. Tuota voimaa vastaan on mahdotonta taistella (tai ainakaan en sitä vielä osaa), mutta pystyin onnekseni hidastamaan laskua ja hoitamaan asiani niin että kun romahdus tulee niin on hyvä romahtaa. 

Ja sitä tuli romahdettua tälläkin kertaa kunnolla. 

Pimeydestä huolimatta kirjoitin patologian ja diagnostiikan tentit. Koska tiedän että tämä pimeys ei tule kestämään ikuisesti, koska tenttiin lukeminen antoi tervetulleen tauon ajatuksistani. Kanditentin skippasin suosiolla, jos voimat sen sallivat niin elokuussa on mahdollisuus sen kirjoittamiseen. 

Kesäkuun alun olen vain ollut. Hengittänyt. Ja tiedättekö mitä, se on aivan riittävästi. Hyvinä päivinä olen jaksanut käydä ulkona kävelyllä. Erityisen hyvinä päivinä olen jaksanut nähdä ihmisiä. 

Mikään ei ole ikuista, ja pyörä tulee pyörähtämään ala-asennosta ylöspäin vielä. Tämä pimeys tulee päättymään. 

En ehkä suunnitellut tämmöistä kesää, mutta se ei tarkoita etteikö tästä kesästä voisi tulla tähän astisen elämäni parhainta. 

IMG_2660.JPG

 

 

Suhteet Oma elämä Mieli