Sain tänään avaimet uuteen kotiini, hieman etuajassa siis. Vatsanpohjassa tuntui olevan perhosia kun allekirjoitin viimeiset sopimuspaperit isännöitsijän luona ja sain avaimet käteeni. 

Rakastan uuden, vastarakennetun talon tuoksua. Se symboloi uutta alkua, tilaa jossa kaikki on mahdollista. Seiniä joiden sisään saan rakentaa oman tarinani, ilman vanhoja jälkiä muiden elämästä. Toki uuden talon tuoksu myös kuvastaa sitä karmeaa prosessia jota muutoksi kutsutaan. Muuttolaatikoiden pakkaamista ja vanhasta kodista luopumista. Muistanko vielä vuosien päästäkin ne ihanat hetket vanhassa kodissa, tai sen tunnelmallisen ikkunalaudan? Vai jäävätkö muistot ajan hampaisiin ja haalistuvat pois mielestä päivien vaihtuessa vuosiksi?

Olen onnellisessa asemassa sillä saan asua kahdessa kodissa tämän kuukauden ajan. Olen raahannut suurimman osan vaatteistani ja kahvinkeittimen (huomatkaa minun tapani priorisoida asioita…) uuteen kotiin tänään. Muuttofirma tuo loput perässä ensi viikolla. Aion kuitenkin ottaa Beckiksestä kaiken ilon irti, ja yöpyä siellä vielä tavaroiden tyhjentämisen jälkeenkin. 

Niin. Vanhasta on vaikea päästää irti. Beckomberga on ollut mukana elämäni käännekohdissa niin hyvässä kuin pahassakin. Olen istunut tuon vanhan mielisairaalan lattialla yöaikaan tuntikausia ja miettinyt elämän tarkoitusta. Olen pitänyt hauskoja juhlia ja sotkenut yhteiskeittiön totaalisesti. Seikkaillut sekä Stora Mansissa että Kvinnsissä. En haluaisi jättää taakse näitä hetkiä, sillä olen todellakin rakastanut asua Beckiksessä, muumitalossani. Kuitenkin elämässä on pakko mennä eteenpäin, ja muutto korridorista yksiöön on sitä. 

En tiedä mitä uusi koti tuo tullessaan. En edes tiedä minkä se saa lempinimekseen. Tiedän vain sen että rakastan uutta lattiaani. Uutta, omaa uuniani. Kylppärin mustia kaakeleita. Lyhyempää matkaa keskustaan. En pidä uudesta suihkustani, se muistuttaa toiminnaltaan liiaksi laivojen suihkuja. En vielä tiedä missä on kellarini tai pyykkitupa. 

Aion antaa uudelle kodilleni mahdollisuuden tulla vielä paremmaksi kodiksi kuin Beckis. Tänään alkaa uusi vaihe elämässä, ja elokuun viimeinen päivä olen virallisesti uloskirjoitettu tuosta vanhasta mielisairaalasta. Ja itselleni tyypilliseen tapaan juhlistin uutta vaihetta elämässä shoppailemalla. Tällä kertaa tosin hillitymmin hankkimalla vain tarvittavia huonekaluja Ikealta. 

Nyt on aika mennä nukkumaan ja tutustua uuden kodin yöllisiin ääniin. 

<3