Vaihtamalla ei parane
Lähde: http://img.memecdn.com/life-as-a-medical-student_o_4279641.jpg
Kuten kuvasta arvata saattaa, niin tenttitulokset tulivat. Perinteitä vaalivana daamina nappasin komeasti hylätyt molemmista, muutamaa pistettä vailla hyväksyttyä. Kiva, eipähän tarvitse miettiä että mitä sitä vähinä vapaapäivinä kesällä tekisi.
Viimeisen vuoden aikana olen saanut kuulla järkyttävän paljon vihjauksia siitä että minun tulisi vaihtaa opiskelualaa. Onpahan tätä myös suoraan päin kasvojakin sanottu, useampaan kertaan. Jos ihan rehellisiä ollaan niin joo, eihän tämä tenttimenestys nyt mitään liian loistavaa ole. Kuitenkin jos miettii mitä kaikkea olen samaan aikaan tehnyt opiskelujen ohella, niin ei ole ihme että opinnot takkuavat.
Olen pyörinyt ja viettänyt useita unettomia öitä miettien opintojani. Kaikesta mietinnästä huolimatta en ole löytänyt mitään muuta mitä haluaisin tehdä työkseni ja opiskella kuin hoitoala, lääkärinä. Sisälläni on pienestä pitäen ollut palo auttaa ihmisiä, ja jo kolmevuotiaana ilmoitin tulevaksi ammatikseni lääkärin. Onhan minua toki kiinnostaneet muutkin asiat, mutta ei niin paljoa että niistä ammattia haluaisin.
Olen oppinut että unelmien eteen tulee tehdä töitä. Jos ei ole valmis kestämään tuskaa ja kipua, ei ole valmis nauttimaan menestyksen hedelmistä. Kukaan ei ole sanonut että maaliin pääsee helpolla. Oikotiet tekevät matkasta tylsän ja vievät hohdon pois voitosta.
Siksi tänään voin sanoa hyvillä mielin että en ole maassa tenttituloksista huolimatta. Tulokset eivät oikeastaan tunnu missään. En missään nimessä ole iloinen niistä, ehei. Olen kuitenkin kasvanut ihmisenä niin että ymmärrän että itkupotkuraivarit eivät asiaa miksikään muuta tai helpota olotilaani. Ainoa vaihtoehto mikä minulla on, on että joko pidän unelmistani kiinni ja käyn helvetin läpi kulkiessani niitä kohti tai sitten vaihdan unelmani toiseen. Ja koska mitään uutta unelmaa ei ole näköpiirissä niin tulisen ja kivisen tien tulen ryömimään läpi tavoitellessani sitä mitä haluan. Se on elämää se.