Olla vai omistaa?
Olen viime aikoina lukenut paljon keskusteluja liittyen siihen miksi mielen sairauksia ollaan mutta somaattiset sairaudet omistetaan. Esimerkiksi Maija on masentunut, Matti kaksisuuntainen mutta Liisalla on diabetes ja Leevillä astma.
Itse puhun sairaudestani olla-muodossa, tietoisen valintani vuoksi. Minä olen kaksisuuntainen, useimmiten kuitenkin puhekielessä bipo. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin sairauteni.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö näkyy arjessani päivittäin, vaikka olisinkin stabiili. Se on osana aamu- ja iltatoimiani kun skannaan mielialaa ja etsin mahdollisia merkkejä alkavasta sairaskaudesta. Minulla on suhteellisen usein sairaskausia ja niistä jokainen jättää jälkensä sekä arkeen että konkreettiseen hyvinvointiin. Siksi tuntuu loogiselta sanoa että olen kaksisuuntainen, koska tätä ei saa katkolle millään.
En kuitenkaan ole pelkästään kaksisuuntainen. Persoonassani on myös muita piirteitä, ja hahmotan itseni niiden kautta. Olen hupsu haaveilija joka toivoo olevansa ystävällinen. Olen joskus ollut ahkerampi, mutta nyttemin ihan käytännönsyistä olen rajannut tekemisieni määrää kohtuullisemmaksi.
Ymmärrän täysin että joku toinen haluaa omistaa sairautensa sen sijaan että olisi sairautensa. Hänelle pitää sallia se. Mutta vallitsevassa keskustelussa olisi hyvä muistaa myös se että osalle sairaus on osa minäkuvaa ja hei, se on täysin ok.
Ihanaa viikonloppua <3!
