Radiohiljaisuus päättyy

Kungsträgården pukeutuu kevääseen

Näitä ihanuuksia saa nykysin Tukholmastakin! Kiitokset ystävälle joka bongasi nämä

Pakollinen vessapeiliselfie eilisen illan juhlista

Huomasin taannoin että kuukausi on lopuillaan ja blogia ei ole tullut päivitettyä. Ideoita teksteihin on syntynyt paljonkin, mutta aikaa istua alas ja muokata ne luettavaan muotoon ei ole ollut. Opinnot laukkaavat eteenpäin nopeammin kuin hevoset Vermon raveissa. Perjantaina meillä oli viimeinen potilastapaaminen, seuraavan kerran potilaita nähdäänkin käytännön kokeessa. Ennen sitä tosin pitäisi tehdä kliinisen kemian pikkukoe ja diagnostiikan tentti. 

Kaikesta kiireestä huolimatta voin ensimmäistä kertaa antaa kehuja lukujärjestyksen laatineille ihmisille. Meillä kokeet ovat sopivasti ennen lomia, mikä tarkoittaa että sen pienen vapaa-ajan oikeasti voi käyttää rentoutumiseen ja opinnoista palautumiseen. Levännyt mieli oppii paremmin, ja motivaatio on helpompi löytää vaikeinakin päivinä. Itse toki käytin viikon pääsiäisloman lukien EKG-duggan ja patologian tentin uusintoihin, mutta se on eri tarina.

Arki ei kuitenkaan muodostu pelkästä opiskelusta. Opiskelijajärjestömme (se ruotsalainen) täytti 140 vuotta tällä viikolla ja sitä juhlistettiin sitseillä. En ole koskaan nähnyt järjestötaloa niin kauniina (ja siistinä). Sitsit olivat hienot, jokaisen kruunun arvoinen. Kunnioitan suuresti sitä että järjestöstä löytyy tulisieluja jotka jaksavat järjestää näin hienoja tapahtumia omien opintojensa ohella. En edes uskalla ajatella sitä tuntimäärää mitä näiden juhlien järjestäminen on vaatinut. 

Kahvi alkaa olla tippunut, joten tämä kirjoitus lähestyy loppuaan. Isot tsemppihalit ja aurinkoista viikkoa! Kyllä se kevät sieltä vielä tulee esiin. 

<3