Se siitä tyyneydestä

Tenttiviikko koitti viimein. Viime viikolla hehkutin kuinka olotila on tyyni ja stressistä ei ole tietoakaan. Eipä sitä kestänyt kauan, sillä tällä hetkellä stressitasot huitelevat pilvissä kun tenttiin on aikaa vain 1,5 päivää ja vielä on paljon lukemista jäljellä. 

Olen yrittänyt pähkäillä mistä olisi paras lukea, kirjoista, tiivistelmistä vai luentodioista. Vanhojen tenttien tekeminen aiheutti vain karmean itkupotkuraivarin kun tajusin kuinka paljon vielä pitäisi ottaa haltuun tässä lyhyessä ajassa. En ymmärrä, jos tenttiin lukeminen on tämmöistä niin miksi me vapaaehtoisesti haemme opiskelemaan. Vaaditaan aikamoista masokismiä että voi sanoa pitävänsä tenttiviikoista. 

Lukemisen vastapainona olen yrittänyt tehdä kaikkea mahdollista mikä nollaisi stressitasoa tehokkaasti. Samaan aikaan kuitenkin koen huonoa omatuntoa siitä että käytän 40 minuuttia Gossip girlin katsomiseen ja että saan tuhottua suklaalevyn siinä samalla… Toisaalta tuo 40 minuuttia (ja suklaalevy) oli täysin stressitöntä aikaa, joten senhän pitäisi edistää oppimista jollain tapaa eikös? 

Lasken tällä hetkellä tunteja siihen että viimeinenkin tentti on ohi lauantaina aamupäivästä. Sitten saan muutaman viikon lukuvapaata aikaa ja voin keskittyä vain töihin. Juhannuksen jälkeen lukuputki jatkuu, mutta onneksi tahti ei tule olemaan yhtä tiivis kuin nyt. 

Kaiken tämän stressin keskellä kuitenkin olen jollain kierolla tapaa kiitollinen tästä. En alkuvuodesta olisi edes pystynyt kuvittelemaan avaavani koulukirjaa ja nyt paahdan menemään täyttä vauhtia. Minua ilahduttaa suunnattomasti se kuinka paljon olen päässyt eteenpäin, vaikkakaan ei se aina ole ollut liian helppoa. Kävi tentissä miten kävi, olen voittaja joka tapauksessa. 

(Mutta olisi se tentti silti kiva saada läpi nyt)