Tänään on … perjantai?
Työkaverin leipoma taivaallisen hyvä mansikkakakku
Vasastan <3
Lounaalla Espresso Housessa
Juu… Olen tehnyt vuorotyötä noin neljä vuotta nyt, mutta silti aina yllätyn siitä kuinka hyvin se sekoittaa päänsisäisen kalenterini. Viimeisen viikon aikana olen tehnyt 49 tuntia töitä ja sen huomaa siitä että en tänään aamulla tiennyt mikä viikonpäivä on. Tiesin kyllä että minulla on vapaapäivä, sillä herätyskello soi vasta kymmeneltä eikä 5:45 kuten työaamuina.
Ykkösvapaat (eli yhden päivän vapaa keskellä työputkea) ovat juuri siitä pahoja että ne sotkevat sisäisen kalenterin. Ykkösvapaalla kun irrottautuu hetkeksi työrutiineista ja käyttää sen lyhyen vapaa-ajan kodin siivoamiseen ja pyykinpesuun, niin seuraava päivä tuntuu aina maanantailta. Ei ole ihan vain muutama kerta kun lauantaiaamuna töihin mennessä ihmettelen kuinka vähän ihmisiä on liikkeellä, sillä sisäisesti elän maanantaita. Toisaalta yövuoroja tehdessä onnistun joka ikinen kerta toivottamaan bussikuskille huomenta kun nousen bussiin iltakahdeksalta.
Vuorotyö mahdollistaa minun rakastamat kiireettömät arkilounaat kaupungilla. Muiden kiirehtiessä takaisin työpaikalle minä saan nauttia rauhassa salaatistani ja lukea hyvää kirjaa. Tänäänkin istuin yhdessä tämän kaupungin miljoonasta Espresso Housessa ja luin juuri lainaamani Hjärnan-kirjaa. Kyseinen opus käsittelee kaikkea mahdollista aivoihin liittyvää. En ole vielä ehtinyt lukea kuin nelisenkymmentä sivua, mutta rakastan jo kyseistä kirjaa!
Aivot ovat kiehtoneet minua aina aivan valtavasti. Lukiossa en lukenut biologian kirjoituksiin juurikaan, sillä keskityin kahlaamaan kaikki lähikirjaston aivoista kertovat kirjat läpi. Lääkiksessä olin aivan mielettömän taggad kun neurokurssi alkoi. Jouduin uusimaan sen tentin, mutta jostain kumman syystä uusintaan lukeminen ei haitannut yhtään :). Nyt olen seitsemännessä taivaassa siitä että löysin sattumalta tuon edellä mainitun Hjärnanin. En aiemmin olekaan löytänyt kunnollista ruotsinkielistä kirjaa joka käsittelee aivoja.
Mikä niissä aivoissa sitten kiehtoo? En sitä osaa sanoa, mutta aivot ovat visuaalisestikin mahtava elin. Koulussa olemme päässeet näkemään ison liudan elimiä ja täytyy sanoa että aivot ovat ehdottomasti kaunein elin mitä meillä on kehossamme.
Ruotsissa juhlittiin maanantaina kansallispäivää. Täällä juhlinta on paljon pienimuotoisempaa kuin esimerkiksi Suomessa itsenäisyyspäivänä. Norjalaisetkin kuulemma juhlivat omaa kansallispäiväänsä näkyvämmin Ruotsissa kuin ruotsalaiset omaansa. Niin tai näin, niin meillä töissä kyllä juhlittiin kunnolla. Ei ihan jokainen työpäivä sisällä niin paljoa ohjelmaa mitä meillä oli maanantaina. Mutta oli vain mukavaa että myös vanhuksia muistetaan juhlapäivinä.
Tästä päivityksestä tuli nyt tämmöinen sillisalaatti, mutta ei voi mitään. Itselläni on aina miljoona rautaa tulessa, niin ei ihmekään että se heijastuu kirjoittamiseenikin. Hauskaa viikonloppua immeiset!