One Year!

Tasan vuosi sitten myö muutettiin tänne rapakon taakse! Apua! Mihin tää aika menee?!?!

Tänää tuli siis täyteen tasan vuosi kun tultiin tänne jenkkeihin ja aloitettiin mein uus elämä täällä rapakon takana. Muistan viel elävästi sen päivän ku lähettiin mein monien matkalaukkujen kanssa Imatralta anopin luonta juna-asemalle ja jo siin vaihees oli ihan täpinöissäni et ei jumakeuta myö oikeesti siis IHAN OIKEESTI muutetaan jenkkeihin! Apuva. Ja muistan viel niin hyvin senkii ku mies vitsaili 1,5vuotta sitten et pitäiskö hakee töihin jenkkeihin, et meil ois siel vapaita paikkoja. Ja miehä olin et tottakai haet ehottomasti jos on mahollisuus ja haluat hakea. Ja miehen ”vitsinheitosta” en kyl tiiä oliks se vitsi, mut otin sen kyl ihan tosissaa jo sillo nii siitä alko mein matka jenkkeihin. Ja kuin nopeesti ne asiat sillo yli vuos sitten eteni. Voi herregud. Tällänen aika iso päätös ensinnäkii muuttaa ulkomaille ja viel jenkkeihin ei varmasti oo helppo kenellekkään, mut voin kyl sanoo et miulle oli! Oon alusta asti kannustanu ja tukenu miestä et tottakai haet jos siltä tuntuu et haluut ulkomaille töihin, et mie tuun mukana minne meetkin. Mies ehkä enemmän mietti asioita enne ku päätti et hitto muutetaan sit. Mie oon nimittäin aina halunnu asuu ulkomailla, joten miule päätös lähteä miehen mukaan tänne oli ilmiselvä. Vaik oonkii miettiny et mitä jos oltaiskii jääty Suomee ja ei oltais lähetty, nii miul ois nähtävästi täl hetkellä vakityöpaikka päiväkodissa ja edelleen asuttais Espoossa. Mut sit taas mietin et jos tällänen tilaisuus tulee vastaan kellevaan niin siitä kannattaa ottaa kiinni. Myö tääl vaa kerran eletään, niin silloin pitää elää oikein kunnolla! Ja aina pääsee takasin, jos joku miettii sitä. Mie ainakii kannustan kaikkia lähtemään ulkomaille asumaan, jos on siihen mahollisuus. Tälläistä mahollisuutta ei voi vaa jättää käyttämättä. Mie oon ainakii niin onnellinen et myö saatiin tää mahollisuus ja voin sanoo, et myö ainakii otetaa tästä kokemuksesta kaikki irti mikä vaa saadaan. Ja jos vuos meni näin nopeesti nii saa nähdä et montako vuotta täällä viihdytään. Mie arvaan et MONTA. 🙂

Vuosi täällä Montgomeryssä on menny ihan hirveetä vauhtia, mut sit samaan aikaan tuntuu ihan siltä et oltais asuttu tääl jo pidempään kuin yksi vuosi. Jotenkii tääl elämä lähti heti rullaamaan hyvin ja ollaan niin hyvin sopeuduttu tänne, et ei oo viel tullu todellakaan ikävä takas Suomeen. Miunkii pitäis pikkuhiljaa ruveta töitä ettimään ja oon hakemuksia lastenhoitajaks laittanu, mut täs maailman tilantees mis nyt ollaan niin vaikeeta saada töitä. Oisin helmikuun lopulla saanu yhden nanny-paikan, mut siin oli kriteerinä et on oma auto, et voi kuskata lapsia koulusta kotiin tai harrastuksiin, niin se jäi sit saamatta. Ton innoittamana oon ajellu nyt autoa ihan älyttömästi ja tullu sitä itsevarmuutta siihen ajamiseen. Miun piti mennä ajamaan inssi maaliskuun puolessa välissä, mut just sillo täällä suljettiin kaikki koronan takia, joten nyt vaa ootellaa millo tää tilanne rauhottuu täällä et päästäis elämään niin sanottua normaalia elämää. Vaikkakin tää karanteenielämä koronan takia on ihan miun normielämää ollu tääl vuoden ajan täällä 😀 Eli ei vaikuttanu suuresti mein elämää hirveesti. Noh koronasta ei sen enempää 😀 Töitä nyt yritän sit hakea ja heti ku saan ajokortin ja auton nii pääsee sit ottamaan tarjottuja töitä vastaan.

Helmikuussa myö vietettiin mein ekaa hääpäivää! Mie olin varannu Birminghamin läheltä yhestä golfresortista meille huoneen viikonlopuks. Yövyttiin siellä ja sit sunnuntaina mies pääsi pelamaan kokonaisen kierroksen golffia. Oli kyl hieno paikka, tuli mieleen hotellista ihan Hohto-elokuva 😀

Yks ihana viikonloppu käytiin yhdessä Alabaman kansallispuistossa Cheaha State Parkissa. Sinne ajoi meiltä alle 2tuntia, eli sopivan matkan päästä. Cheaha State Parkissa on Alabaman korkein kohta ja sen takii sinne halusinkii käymää. Myö ku saavuttiin sinne nii ilma oli niin pilvinen ja sumuinen vaik säätiedotus näytti aurinkoista säätä. Mut oisha se pitäny arvata ku se on korkeella nii sinne aina kertyy pilviä ja tihkusadetta. Noh onneks ei sentääs satanu ja kyl sielt huipulta näki ihan hyvin, ei ehkä niin kauas ku selkeellä ilmalla. Mut ompahan hyvä syy mennä uudestaan käymään. Reippailtiin siellä kolme erilaista reittiä, jokaisessa oli joku näköalapaikka mistä ihailtiin näkymiä. Sen puiston ulkopuolella oli myös yksi reitti, mikä johti sitten vesiputoukselle, niin se käytii sitten lopuks kattomassa. Mie näin ekaa kertaa vesiputouksen vaik se olikii pieni mut ihana!

Nyt on ollu kyl ihanaa ku mies on tehny kotona töitä käsin niin iltaisin ollaan käyty yhdessä lenkillä tai jos on ollu hyvä ilma nii käyty pelaa puolikas kierros golffia kävellen. Tääl oli pari viikkoa sitten ihan kesäkelit jo, mittari näytti 25-32astetta :D Laitettiin ilmojen takia sit mein parveke kuntoon, hankittiin sinne matto ja tuolit. Sit mie siirsin sinne mein parit huonekasvit, jotka tykkää kuumasta ja kosteasta ilmasta. Vielä pitäis sinne ostaa yks iso hortensia nii sit se ois valmis. Muuten tänne kuuluu sitä samaa niiku aikasemmin :D Mie virkkailen ja neulon jo tulevia joululahjoja jos sais ne tuotua sit heinäkuun lopulla Suomeen ku tullaa( toivottavasti päästään tulemaan!). Sit oon tehny kotitreeniä, ku mein sali meni kuukaus sitten kiinni ja pooli kanssa, joten ei pääse salille eikä poolille hikoilemaan niin onneks ollaan ostettu jo aikoja sitten hyppynaru ja jumppakuminauhoja nii niillä saa hyvän treenin tehtyä kotonakii. Tääl on kevät eli Suomen kesä jo pitkällä ja siitepöly on ihan älyttömän runsasta täällä, ollu jo melkein kuukauden ajan. Joka paikka täynnä vihreetä pölyä, mut onneks on satanu nii on helpottanu pikkasen aikaa sit sitä.

Yks tosi lämmin viikonloppu oli tossa maaliskuun lopulla ja mietittiin pitkää et lähetääkö käymää jossain toisessa kansallispuistossa vai mitä tehdään, niin sit ihan mielenkiinnolla etin netistä et mitä tässä lähellä ois nähtävyyksiä ulkona, ku kaikki museot yms. on kiinni. Nii sit miule tuli netissä vastaan et Prattvillessä on Bamboo-metsä, ja se on rakennuttu sinne sen takia, että sotilaat, jotka lähti vietnamin sotaan nii ne pysty siellä harjoittelemaan oikeassa ympäristössä ja ilmastossa, et millaista se sit siellä on. Se on jätetty sinne ja siellä ne bambut on kasvanu ihan älyttömän korkeiks. Se oli aika pieni mut tosi ihana. Siitä tuli ihan olo et ois jossain muualla ku Alabamassa. Ja se vielä ku en oo aikasemmin nähny et luonnossa kasvaa bambuja nii olihan se aika hieno.

Tähän loppuun laitan vielä kuvia, joita oon räpsiny ku oon käyny lenkillä. Ja ku käytii lauantaina vetää koko kierros golffia, meil oli kummallakii omat golfautot :D

 

Loppuun vielä et meillä täällä kaikki hyvin, jos joku sitä miettii. Ollaan terveitä ja täällä hyvin kaikki toimet pantiin jo voimaan melkein 1,5kk sitten, joten meillä ei oo täällä hätää. :) Eilen oli myös ekaa kertaa ku myö ollaa tääl asuttu niin kunnon myräkkä. Tornadovaroituksia oli ja siis keli oli ihan järkyttävä. Se iski Montogomeryyn illalla kymmenen jälkeen, ja se kesti yli 2tuntia. Myö siis valvottiin siihen asti et myrsky siirty pois Montgomeryn päältä, eli puolen yön jälkeen päästiin nukkuu. Koko ilta klo21 jälkeen seurattiin tilannetta uutisista ja pelattiin samalla UNOa. Salamoi niin maan perkeleesti ja vettä tuli ku saavista kaatais. Tuuli ihan saatanan kovaa et kaikki puut oli vaakatasossa. Meil onneks pysy sähköt eikä tullu tornadoa Montgomeryyn. Muualle Alabamaan pari tornadoa iski. Että sellainen pääsiäissunnuntai oli täällä :D

 

xoxo Tiia