Viimeisten päivien kärsimys

Voi elämä, kuinka haluaisin luovuttaa! Enää neljä päivää jäljellä, ilman ruokaa, mutta sekin tuntuu liialta. Tekosyyt nostaa taas rumaa päätään..’kun on enää neljä päivää jäljellä, niin eihän tässä enää mitään radikaalia muutosta tule tapahtumaan’…’kun torstaina on koulun juhla ja jos maha menee sillon sekasin, kun saa ekaa kertaa ruokaa, niin eihän se oo kiva, kyllä ois parempi alottaa totuttelu jo maanantaina’…’kun oon näille kuitenkin vähän allerginen ja iho on ihan ihottumalla, niin kyllä nyt pitäis jo lopettaa’… 

Eilen oli niin lähellä kauppaan lähtö. En saanut pakastimessa olevia hodareita ja lihapullia (avohubbyn sympatiaruokavarasto) mielestäni. Osaksi se johtui varmasti siitä, että olin eilen neljä tuntia salilla, kävin kolmessa jumpassa, joista yhden kalorikulutus oli yli 700 ja toisen 600. Vedin itseni siis vissiin liian piippuun, koska olo oli koko loppupäivän täysin voimaton, heikko ja nälkäinen. En saanut mitään koulujuttujakaan tehtyä, vaikka tarkoitus oli hakea hyvää energiaa salilta, että sitten jaksaa puurtaa loppupäivän. Tänään on vähän parempi, eikä luovutuksen halu ole niin suuri, mutta vähän kyllä vielä harkitsen jos huomenna alottais. Luulen, että kunhan avohubby tulee reissusta tänään kotiin, niin se valaa minuun uutta uskoa ja jaksamista. Ei nyt tosiaan enää ole kuin pari päivää. Tänään käyn kyllä vaan pumpissa ei uskalla vetää samalla tavalla kuin eilen, kun kävi niinkuin kävi.

Olen jo suunnitellut, että kunhan saan syödä niin alan kirjottelemaan tänne enemmän ravinnosta -liikuntaa tietenkään unohtamatta. Suoritan toiseksi sivuaineeksi ravitsemustieteen, niin saan sieltäkin varmasti paljon ideoita ja sisältöä. 

Viimesten päivien tsemppiä hakemaan.

EI tekosyitä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *