On niiiiin ikävä ruokaa!

Olen nyt ollut tällä kolme pussijauhoa päivässä-dieetillä 11 päivää (taino tästä yhdennestätoista päivästä on jäljellä vielä kaksi pussia). Viime keskiviikkona oli ryhmätapaaminen, ja oli ilo huomata, etten ole ollut ainut jolla on ollut hankalia päiviä. Kävimme punnituksessa tapaamisen lopuksi ja olin laihtunut vain noin puolitoistakiloa?! En todella ymmärtänyt tulosta, kun olin noudattanut ohjeita pilkulleen. En ole juonut edes luvattua light limpparia ja purkkaakin käyttänyt vain pakollisissa tilanteissa. Miksi miksi miksi laihduin niin vähän?!?!

”Huonosta” tuloksesta sisuuntuneena heräs torstaina kuudelta käydäkseni salilla ennen koulua. Lisäsin muutenkin viikon liikuntamäärää ja tänään on edessä vielä parit jumpat. Jumpista ja saleilusta saa kyllä niin hyvän energisen ja rentoutuneen jopa huolettoman olon! Ja kun reenin päättää vielä infrapunasaunaan ja hierovaan tuoliin poistuu salilta jalat viisimetriä maanpinnan yläpuolella! 

Mutta niin kuten otsikossa murisin kaipaan syömistä niiiiiiin paljon! Odotan ensimmäistä siirtymävaiheen aamupalaa kuin lapsi jouluaattoa. Ja silloin aamupalaksi on tiedossa rasvatonta raejuustoa ja keitetty kananmuna; kuulostaa taivaalliselta eikö?! 😀 Toisaalta arvostan ruokaa nyt huimasti enemmän kuin ennen. Haaveilen vihdoinkin eväiden tekemisestä ah kanasalaattia! Kasvispyöryköitä! Hernekeittoa! Kukkakaalia, porkkanaa, paprikaa!! Ah sitä ihanuutta kun saan tehdä ruisleivän johon laittaa päälle paprikaa ja kalkkunaleikkelettä!! 

Olen myös pohdiskellut tämän dieetin järjettömyyttä. Tarkoitan, että täällä minä länsimaalainen näännytän itseäni syöden jauhopusseja, kun suurinosa maailman ihmisistä elää nälässä ja kurjuudessa ja antaisi mitä vaan saadakseen kunnollista ravintoa. Mutta niinkuin jo sanoin, tulen tästä lähtien arvostamaan ruokaa ihan toisella tavalla, kuin ennen! 

Vielä 20 päivää ennen raejuusto aamupalaa.

EI tekosyitä.