Rage in the age of worry

Koin erittäin tarpeelliseksi ottaa puheeksi erään uskomattoman, rohkean, mahtavan naisen nimeltään Wendy Davis. Vaikkakaan Suomen media ei ole häntä tai hänen viimeisintä tekoaan tuonut sen suuremmin esiin, on moni varmasti törmännyt aiheeseen liittyviin uutisiin ympäri internetin ihmeellistä maailmaa.

Texasin aborttilainsäädännön kanssa on ollut vääntöä – republikaanit yrittivät lyödä läpi lain, jonka myötä muun muassa lähes kaikki Texasin aborttiklinikat jouduttaisiin sulkemaan. Laki vaikeuttaisi abortin saamista esimerkiksi siten, että kaukaisimmilla osavaltion rajoilla asuvat naiset joutuisivat ajamaan satoja kilometrejä päästäkseen aborttiklinikalle.

Demokraatit päättivät tarttua haasteseen ja senaattori Davis ryhtyi niin sanotusti filibusteraamaan äänestystä. Viivyttämään, siis. Filibusterin aikana sitä pitävä ihminen ei saa käydä vessassa, ei syödä, ei juoda, ei poiketa puheestaan eikä edes nojata mihinkään. Wendy Davis tuli paikalle urheasti siisteissä vaatteissa, pinkit Niken tennarit jalassa ja puhui taukoamatta kuten sääntöjen mukaan kuuluikin. Puhe kesti vajaat 11 tuntia. Hän esimerkiksi luki ääneen ihmisiltä sosiaalisen median kautta pyytämiään aborttitarinoita.

Välillä Wendy joutui puhumaan lähes tyhjälle huoneelle, välillä kuuntelemaan naurua. Texasin Senaatti oli täynnä naisia ja miehiä, puolustamassa naisten oikeuksia – etenkin heidän vartaloidensa suhteen. Kyyneleet valuen he huusivat ja tukivat Wendyä.

Republikaanit väittivät, ettei Davisin puhe kestänyt tarpeeksi pitkään ja äänestivät laista silti. Pöytäkirjoihin oli kuitenkin merkitty aika 12:02, mikä tarkoitti sitä että äänestys hylättiin. Wendy Davis onnistui tavoitteessaan.

What Texas senator Wendy Davis did today was a brave, beautiful thing to do. I’m lost with words, that’s pretty much all I can say. You rock, Wendy.

tumblr_mozy36Jk2t1qz82gvo4_1280.jpg

tumblr_mozy36Jk2t1qz82gvo1_1280.jpg

tumblr_mozy36Jk2t1qz82gvo2_1280.jpg

(Photos: Eric Gay)

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Baby, I’m back

Te jotka seuraatte (tai seurasitte) blogiani saatoitte huomata, että minä selvästikin torkahdin talveksi. Talviunet saattaisi olla oikea termi! Muumien tapaan.

Olen palannut horroksestani ja valmis yrittämään hereillä oloa.

Hiljaiseloni aikana olen saanut uuden työn, päässyt hieman lähemmäs ylioppilaslakkia, valokuvannut, matkustellut, löytänyt uuden asunnon, saanut kaksi pientä veljeä, nauttinut auringosta, löytänyt lenkkeilyn ja terveellisemmän elämän, itkenyt, nauranut, laulanut, ollut mehukuurilla ja kaiken kaikkiaan tried to make the best of it. Vaikka joudunkin silloin tällöin vakuuttelemaan itselleni että minä todella rakastan elämää, ovat kaikki nuo itkut olleet niiden onnen hetkien arvioisia, joita koen joka päivä.

Tässä olen minä keväisen koleassa Worcesterissa, Englannissa, as happy as ever.

I’m back blogging. I’ve been loving, living and just doing the things I love – traveling being one of them. This is me in the city of Worcester, England, as happy as ever.

IMG_1485.JPG

Suukkosia,

Roosa

Suhteet Oma elämä Höpsöä