Lomalla saa löhötä
Kuinka kauan olen tätä lomaa odottanutkaan. Kesä on mennyt töitä tehdessä. Kateellisena toivotin työkavereilleni hyvät lomat +33 C helteillä. Itse jäin toimistolle puurtamaan koneen ääreen. Ehtipä työkaverini pitämään toisetkin lomansa, ennen kuin itse pääsin loman makuun. No joskus sitten minullakin on paljon lomaa, kun olen saanut hankittua itselleni viran. Työ asiat sikseen ja nyt takaisin lomailun pariin. Helsingissä oli ihana pyörähtää tämän viikon alussa. Tänä vuonna ei nyt kauemmaksi reissua tehtykään, mutta kyllä se vain ihanalta tuntuu herätä hotellin lakanoista ja syödä brunssia. On kivaa myös pyörähtää laukkukaupassa hakemassa itselleen syntymäpäivälahja hieman etukäteen.
Helsingin vilinä on niin erilaista kuin mihin olen tottunut. Pienen kaupungin hiljainen arki tuntuu minulle tutulta ja turvalliselta. Kun voi rauhassa vetäistä vain tuulipuvun päälleen ja tennarit jalkaan, eikä lähimmässä kaupassa kukaan välitä vaikka tukkakin olisi aivan sekaisin. Toki sunnuntaisin Prismassa vieraillessa haluan laittaa hieman huulipunaa ja ulkoiluttaa Michael Korsin laukkua – hah. Kivaa kontrastia siis tuo Helsingin sykkeessä olo. Kotiin palatessamme sanoin avomiehelleni, että ensi vuonna voisimme satsata kunnon reissuun. Ehdotin tietenkin heti suurkaupungin sykettä, New Yorkia. Haluan päästä sen kokemaan tässä elämässä useampaan otteeseen. Toki Euroopaan sisällä matkailu voisi olla ensi vuodelle realistisempi tavoite.
Lomailussa on parasta matkailun lisäksi joutilaana oleminen. Kahvia voi juoda huoletta kiirehtimättä toisenkin kupin aamupalapöydässä. Voi myös lähteä rauhassa lenkille ilman tarkkaa aikaa, milloin pitää palata kotiin, jotta ehtii tehdä sitä, tätä ja tuota. Päivä saa hurahtaa ohitse aivan rauhassa ja tylsyyttä on ihana kokea. Luovuus herää aivan uudella tavalla esiin, kun saa aivot hetken levätä. Tänään lenkillä minulle tuli ajatus tästä blogista. Mietin tapaa, millä purkaa omia ajatuksia ja tehdä jotakin luovaa. Kappas, blogihan se voisi olla. En ole ikinä ollut hyvä kirjoittamaan, mutta kaikkea voi oppia.
Antakaa minulle siis aikaa ja oivallusta!