Lily

Syli puoliksi täynnä

liljainkeri

26. raskausviikko, kutiseva maha ja pinkeä olo

Jälleen on uusi raskausviikko startannut, jee! Tällä hetkellä minulla on optimistinen olo sen suhteen, että pääsemme ainakin 28. raskausviikolle. Sehän taitaa olla monessa mielessä yksi tärkeä rajapyykki, ainakin raskaussovellus kertoo että sillä viikolla syntyvillä vauvoilla on jo hyvät mahdollisuudet selviytyä. Jos pääsemme raskausviikolle 28., olkoon seuraavana tavoitteena 30. ja tietenkin sitä seuraavana tavoitteena 32. Mutta tosiaan, päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan. Mieheni jaksaa uskoa että lapset syntyvät vasta huhtikuussa, lähellä laskettua aikaa. Itse en villeimmissäkään unelmissani osaa toivoa että päästäisiin huhtikuulle saakka, mutta maaliskuusta haaveilen..

 

Maha alkaa olemaan jo nyt muhkeassa kunnossa, mutta onneksi vielä nukkuminen onnistuu (mitä nyt lonkkia jo hieman pakottaa ja joudun käymään monesti yön aikana vessassa, ja välillä närästys nostaa vatsahapot suuhun). En tiedä johtuuko mahan ihon kutina tästä kuivasta pakkassäästä vai mahan nopeasta kasvusta, mutta rasvailemaan pääsee monta kertaa päivässä. Vielä ei ole raskausarpia, mutta eiköhän tuo nahka pian ratkea. 😀 Olen nyt onnistunut välttämään turhaa rasitusta, eikä harjoitussupistuksia ole juurikaan tullut. Olo on tosiaan aika hyvävointinen ja muutenkin mielialani on luottavainen ja  positiivinen. Seuraavaan ultraan onkin nyt hieman pidempi väli, mutta sitä ennen on tiedossa neuvolakäynti ja sokerirasitus.

 

Tulen taas pian kertomaan kuulumisia, ja toivotaan kovasti että kuulumiset pysyvät tällaisina leppoisina. 🙂 Ihania ja kauniita pakkaspäiviä juuri sinulle, lukija!

Perhe Mieli Raskaus ja synnytys Vanhemmuus
liljainkeri

Alkuvuoden raskauskuulumiset

Raskaus on edennyt 25.:lle viikolle. Olen onneksi voinut hyvin, mutta vauhdilla kasvava vatsa on jo vähän tiellä ja kävellessä ja touhutessa tulee harjoitussupistuksia. Jännittää jatkuvasti, että eihän supistukset vaan johda kohdunkaulan kanavan lyhenemiseen ja ennenaikaiseen synnytykseen, mutta päivä kerrallaan mennään. Pyrin ottamaan töissä ja varsinkin arkiaamuhässäkässä mahdollisimman rennosti etten provosoi supistuksia. Jäänen pian sairauslomalle, mikä tuntuu tavallaan hassulta, sillä laskettu aika on niin pitkän ajan päästä.. Toisaalta, minulla tulee olemaan paljon aikaa purkaa tuntojani tänne blogiin! 🙂

Toivon sydämeni pohjasta että raskaus etenisi edes helmikuulle saakka, sillä silloin sikiöiden selviämisprosentit paranevat. Tai oikeastaan, silloin vauvojen selviämisprosentit paranevat. He ovat minulle jo oikeita vauvoja, vaikka ovatkin vasta hieman päälle 700 grammaa painavia, vaikka tietenkin lääketieteellisesti he ovat sikiöitä. TTTS:n riski alkaa kuulema näillä viikoilla vähenemään, ja tästä eteenpäin ei enää olla huolissaan siitä, mutta istukan toimintaa ja sen väsymisen merkkejä tarkkaillaan ultrissa huolellisesti. Alkoitin syömään rautalisää, sillä hemoglobiini oli päässyt laskemaan montakymmentä yksikköä. Painoa sen sijaan olen onnistunut kerryttämään jo 10 lisäkiloa, hups! 😀  Verenpaine on sentään pysynyt hyvänä. Loppukuusta on edessä pelkäämäni sokerirasitus. Pelkään sitä lähinnä sen takia, että esikoista odottaessa minulla oli sokerirasituksessa hyvin huono olo, ja meinasin oksentaa ja pyörtyä vähän väliä. Radia ei kuitenkaan viime raskaudessa ollut, ja uskon ettei tässäkään, mutta katsotaan nyt.

Jokainen aamu herätessäni olen kiitollinen siitä, että yön aikana mahassa on ollut käynnissä lähes jatkuva potkunyrkkeily, ja että synnytys ei ole käynnistynyt. Jokainen päivä vie meitä lähemmäs kevättä. Jos kaikki menee hyvin, ja vauvat syntyvät ”hyvillä viikoilla” ja terveenä, olen saanut enemmän kuin olisin koskaan osannut toivoa. Huomaan siis haaveilevani vauvoista ja keväästä, vaikka pitkään yritin tässä raskaudessa ajatella kaikkea kylmän rationaalisesti. Olen jälleen jopa googletellut tuplavaunuja ja laitoinpa myös äitiyspakkaukset tilaukseen..

 

Ihanaa alkanutta vuotta 2021! Kuulemisiin 🙂

 

 

Avainsanat: , , , ,
Perhe Raskaus ja synnytys