Meidän päivä

 

Vauva oli jo jonkin aikaa sätkinyt vieressäni merkiksi siitä että hereillä ollaan. Mamma senkun vaan laittoi tissiä suuhun ja jatkoi torkkumistaan. Kunnes puoli yhdeksältä päätin että taitaa olla aika avata silmät. Vauva alkoi heti seurustelemaan, hymyili ja oli hyvällä tuulella kuten useimmiten hänellä tapana on. Vaippa oli kakkaa täynnä vaikka iskä oli käynyt kuuden jälkeen vaihtamassa jopa kahdesti. Pesun jälkeen vauva pääsi leikkimatolle ilmakylpyilemään, alla oli kaiken varalta pyyhe. Meinasin keittää itselleni pitkästä aikaa puuroa mutta vauva alkoikin ilmaisemaan tyytymättömyyttään joten nappasinkin hänet hoitopöydälle ja puin hänelle päälle. Puuron sijasta voitelin itselleni nopeasti pari näkkileipää, puolitin avokadon ja sillä aikaa kahvi olikin jo tippunut. Vauva pääsi rinnalle ja minä aloin selailemaan samalla nettiä. Jonkin ajan kuluttua vauva nukahti kunnolla syliini ja harvinaista kyllä mutta sain hänet siirrettyä sitteriin nukkumaan. Uni näytti olevan tarpeeksi syvää joten uskaltauduin houkuttelemaan mieheni pieneen aikuisten väliseen hetkeen. (Kamalaa mutta tämä oli vasta toinen kerta synnytyksen jälkeen. Sitä kai aina pelkää että jos vauva herää ja keskeyttää niin sitten ei edes jaksa yrittää.) Yritettiin olla nopeita ja hyvä niin sillä kun olin tulossa jälkikäteen suihkusta vauva alkoikin jo heräillä ja otin hänet samantien rinnalle.

 

p7120494.jpg

 

Sitten olikin aika valmistautua neuvolaan lähtöön. Puin päälleni, vauva oli rinnalla, vauvalle puettiin helteeseen sopiva shortsiasu ja puhtaat vaipat ja hän oli vielä hetken rinnalla ennen lähtöä. Vähän kauhistutti että miten vauva jaksaa olla ulkona kun on niin kuuma. Laitettiin vaunukopan jalkapeiton sijasta koppaan harso peitteeksi ja avattiin kopan tuuletusluukku. Yritettiin kävellä mahdollisimman paljon varjossa. Vauva nukahti juuri vähän ennen neuvolaan saapumista. Hänet piti neuvolassa tietenkin nostaa pois vaunuista ja niinpä hän heräsikin sopivasti ottamaan rotarokotetta. Terkkari antoi rokotteen puristamalla sen putkilosta vauvan suuhun. Vauva taisi pitää makeasta mausta kun nieleskeli sen oikein reippaasti ja vielä hymyilikin samalla. Tällä kertaa haettiin pelkkä rokote, 2 kk neuvolakäynti oli ollut jo aiemmin. Rokotteen ottamisen jälkeen imetin vielä ennen lähtöä.

 

p7020134_0.jpg

 

Neuvolasta matka jatkui kauppaan ja sieltä torille ostamaan mansikoita ja herneitä. Tässä vaiheessa vaunuista alkoi kuulua vähän tyytymätöntä kitinää. Mentiin kuitenkin vielä hakemaan d-vitamiinitippoja pojalle ja sitten lähdettiin kärryttelemään kohti kotia. Vauva huusi tavalla, jonka tulkitsimme olevan tylsyysitkua. Pysäytin vaunut ja jutustelin vauvalle ja sainkin hänet hymyilemään. Matka jatkui ja taas kitinä alkoi. Pienen ajan jälkeen pysäytin taas ja jutustelin. Matka jatkui ja kitinä alkoi. Jutustelin. Kitinä alkoi ja koveni eikä tuntunut enää pelkältä tylsyysitkulta, otin vauvan syliini ja hän rauhoittui, mies työnteli tyhjiä vaunuja. Pieneksi matkaksi laitettiin vauva taas vaunuihin huutamaan mutta pian minä taas hellyin ottamaan hänet syliini. Kokeiltiin jos vauva suostuisi vaunuihin kitisemättä jos hän olisi vaunuissa istuvammassa asennossa. Ei onnistunut ja nyt mies otti hänet syliinsä. Matka jatkui ja minä puolestani työntelin tyhjiä vaunuja. Matkaa ei ollut enää paljon joten päätettiin taas laittaa vauva vaunuihin. Hän itki mutta nukahti sitten pari korttelia ennen kotia.

 

p7020188_1.jpg

 

Kotona vauva jatkoi poikkeuksellisesti unia vaunukopassa. Minä aloin tekemään koeversiota voileipäkakusta, joka tulisi vauvan parin viikon päästä oleviin nimiäisiin. Aika pian vauva kuitenkin heräsi ja otin hänet rinnalle. Vauva nukahti ja siirsin hänet taas vaunukoppaan nukkumaan ja jatkoin voileipäkakun tekemistä. Siirryin kakun teon jälkeen taas selailemaan nettiä ja pian vauva jälleen heräsi ja tuli taas rinnalle ja nukahti taas siihen. Aloin kirjoittamaan tätä toisella kädellä ja selailin samalla nettiä. Näin kului toista tuntia kunnes siirsin vauvan miehelle. Vauva jatkoi poikkeuksellisesti uniaan miehen rinnan päällä. Mietittiin että joko helle tai rokote sai pikkuisen tavallista uneliaammaksi, kun yleensä hän havahtuu hereille lähes aina siirrettäessä. Vähän ajan kuluttua mies yritti siirtää pientä sohvalle mutta hän heräsi samantien ja alkoi kitisemään joten päätin ottaa hänet taas rinnalle. Hän imi rinnasta silmät kiinni ja näytti torkkuvan kunnes yritin siirtoa sitteriin. Tällä kertaa hän avasi silmät ja oli pirteänä kuin mikäkin! Minä ja mies onnistuttiin kuitenkin syömään ilman taukoja kun vauva sen kun seurusteli ja hymyili itsekseen sitterissä. Pian pikkumies taas halusi rinnalle, tiesin että hän on väsynyt. Kohta mies vaihtoi vaipat ja lähti tapaamaan ystäväänsä. Minä jäin vauva rinnalla katsomaan televisioita. Kymmeneltä menimme sänkyyn mutta vauva oli taas ihan pirteänä ja vain katseli ympärilleen. Annoin rintaa ja luin. Vähän ennen yhtätoista vauva nukahti ja minäkin laitoin silmäni kiinni.

 

p7030316_0.jpg

 

Tekstiin millään lailla liittymättä kuvissa kesää Alpeilta. <3

 

 

suhteet oma-elama

Näin ne päivät kuluu

Meillä menee täällä oikein hienosti, mutta en vain ole ehtinyt keskittymään kirjoittamiseen. (Ei taida kyllä olla yllätys.) Pikkuinen on jo reilut viisi viikkoa vanha ja päivät sen kun hurahtavat ohitse. Jos vauva nukkuu, minä yleensä lueskelen blogeja tai hengähdän muuten. Usein käydään myös vaunulenkillä unien aikaan tai kärrytellään vaikkapa neuvolaan. Aiemmin vauva nukkui enemmän mutta nyt tahti saattaa vaihdella useammista kymmenen minuutin torkuista kolmen-neljän tunnin unipätkiin. Imettäessä katson usein sarjoja tai sitten vain jutustelen vauvalle tai lauleskelen radion tahtiin. Päivärytmiä ei oikeastaan muuta ole kuin se että noustaan sängystä usein vasta kymmenen-yhdentoista aikaan. Nousemista ennen saattaa pieni olla tissillä hetken jos toisenkin. Tai sitten tissittely tapahtuu nousemisen jälkeen. Vauva on yleisesti hirmuisen hyväntuulinen mutta ilmaisee aika äänekkäästi jos ei saa syödäkseen juuri sillä hetkellä kun se hänen mieleensä tulee. Mikä ihaninta, hän on oppinut hymyilemään! Hymy tulee etenkin silloin jos hänelle vähän lepertelee ja hymyilee leveästi. Tällä viikolla oli neuvolalääkäri ja poika on terve, kaikki oikein hyvin! Mittoina 4250 g ja 53,1 cm.

Näin esimerkkinä niin eilinen meni siten että noustiin joskus yhdentoista maissa. Koko päivän vauva oli aika paljon rinnalla eikä oikein tuntunut olevan muuten tyytyväinen ja nukkuikin vain pieniä torkkuja. Tämä tarkoitti minulle aika paljon telkan tuijottelua (ehkä pitäisi vaihtaa tämä lukemiseen). Ei käyty ulkona kun oli niin tuulinen sää. Illalla mentiin puoli yksitoista sänkyyn mutta vauva sen kun tissitteli ja oli virkeänä, hän nukahti vasta yhdeltä. Minulle olisi kyllä uni maistunut jo aiemminkin ja taisinkin siinä jo torkkua useampaan otteeseen. Syömään pieni heräsi viiden maissa (taisi mennä tunnin verran) ja siinä vaihdettiin myös vaipat. Pienet hörpyt taas seitsemän ja yhdeksän maissa ja siitä vauva jatkoi uniaan kahteentoista saakka. Itse nousin jo vähän aiemmin.

Aivan mahtava juttu on nyt se, että täällä mennään täysimetyksellä! Olen niin iloinen tästä. Kärsivällisyyttä ja itkua se kyllä vaati kun stressasin siitä niin paljon mutta nyt se tosiaan onnistuu. Pari viikkoa sitten neuvolakorttiin kirjoitettiin pikkuisesta että ”kasvaa hienosti rintamaidolla” ja kolmisen viikkoa on nyt mennyt ilman korviketta. Olen tässä kyllä myös huomannut että täysimettäminen vaatii todella paljon itseltäni, etenkin kun vauva tosiaan viihtyy rinnalla usein tunnin verran (ja enemmänkin). Välillä tuntuu että olisi kiva jos mieskin voisi syöttämisen hoitaa… Tokihan sitä voisi pumpata maitoa valmiiksi pulloon mutta ainakin toistaiseksi se pumppaaminen on tuntunut kovin työläältä, ainakaan tuo minulla oleva käsikäyttöinen pumppu ei tunnu kohdallani oikein toimivan. Ihan käsipelillä homma on sitten aika hidasta, varsinkin kun sitä maitoa ei ihan pursuamalla tule. Etukäteen hamstraamani kestoliivinsuojatkin ovat jääneet ihan käyttämättä kun en niitä kertakaikkiaan tarvitse. Luulin tietenkin aiemmin että jokainen imettäjä liivinsuojia käyttää mutta näköjään näin ei sitten olekaan. Jossain vaiheessa aion kuitenkin repäistä ja nautiskella kokonaisen yön nukkumisesta niin että mies saa hoitaa vauvaa koko yön syöttämisestä lähtien. Mutta tämän aika ei ole ainakaan vielä, tuntuu niin luontevalta ja hyvältä saada olla oman pienen rintaruokkijana kun tähän kerran ollaan nyt päästy.

 

 

suhteet oma-elama