Olen tainnut useamman kerran mainita että ennen tätä elämänvaihetta meidän on tullut miehen kanssa vietettyä reissailuelämää. Enpä siis millään voi olla tarttumatta haasteeseen jonka Trendi asetti. Oltiin vuoden 2011 lopulla Intiassa, Nepalissa ja Sri Lankalla. Kokonaisuudessaankin matka oli tietenkin elämysrikas ja antoisa mutta tartuttakoon nyt yhteen koko matkan maista eli Sri Lankaan. Se jäi parhaimpana mieleen. Sillä vaan oli niin paljon tarjottavanaan, juuri täsmälleen sellaista antia mitä me reissuilla arvostetaan.

Lähdettiin Sri Lankalle Intiasta käsin käymään, aikaa oli parisen viikkoa. Lennettiin Colomboon, Sri Lankan pääkaupunkiin. En todellakaan muista kaikkia yksityiskohtia joten vanhat muistiinpanot ovat siis tätä kirjoittaessa käytössä. Colombosta jäi mieleen lähinnä se, että jouduttiin vierailemaan Intian lähetystössä kahdesti saadaksemme luvat kuntoon että päästään lentämään takaisin kotiin Intian kautta. Oltiin vähän hienommassa hotellissa ja syötiin hyvin. Kylmien Nepal-päivien jälkeen oli ihana päästä kolmenkymmenen asteen lämpöön ja kosteaan ilmastoon, eron oikein huomasi kuivaan Intian kaupunki-ilmaan nähden.

Pähkäilyjen jälkeen päätettiin junalla matkustamisen sijaan vuokrata Colombosta auto ja kuski, jotka veisivät meidät pitkin Sri Lankaa katsomaan haluamiamme paikkoja. Onneksi ei otettu ensimmäistä vastaan tulevaa kuskia, sillä kuski joka sitten saatiin oli huomattavasti huokeampi. Hän oli muutenkin aivan ihana ja teki kaikkensa meidän eteen. Ensimmäisenä kohteena oli Sigiriya, yksi UNESCON perintökohteista, eli noin 200 m korkea jättiläismäinen kivi jonka päällä aikoinaan oli kuninkaan linnake ja joka sittemmin toimi buddhalaisluostarina. Matkaa Colombosta oli paikkaan noin 150 kilometriä ja sinne matkaa tehtiin viitisen tuntia vaikka tiet olivat kyllä ihan hyväkuntoisia. Kivelle päästäkseen piti kiivetä 1300 askelmaa mutta oli kyllä sen arvoista! Kiivetessä pystyi ihastelemaan niin ympäröiviä mahtavia maisemia kuin kiven seinään maalattuja upeita frescojakin.

Kiipeämistä Sigiriyalle riitti.

Upeita maalauksia kiven seinämässä.

Maisemaa alaspäin kiveltä…

…ja vähän kiven päältäkin.

Tämän päiväretken yksi kohokohdista sattui kuitenkin matkalla takaisin majapaikkaamme. Minä torkuin mutta yhtäkkiä mieheni huutaa ”norsu!”. Kuski pysäyttää auton ja peruuttaa takaisin ja niin vaan siinä tien laidalla evästää ihan oikea elefantti. Tekee mieli mennä rapsuttamaan kunnes tajuan että villieläimille ei taideta niin tehdä. Ei meinata malttaa jättää isoa kaveria silmistämme mutta matka jatkuu ja kohta bongaammekin ihan kunnollisen norsulauman! Mikä tunne se onkaan nähdä noita eläimiä vapaana, omissa luontaisissa elinoloissaan. Tänä kyseisenä päivänä päästiin vielä jeeppikyydillä oikein vahtaamaan norsulaumoja illan hämärtyessä. Mitä elämyksiä!

Tienvarsinorsu.

Ei matkaa ilman jännitystä, kuskimme auto nimittäin tietenkin hajosi jo ensimmäisenä retkipäivänä. Ei suurempaa hätää kuitenkaan, huolehtivainen kuskimme järjesti meille sujuvasti uuden kuskin ja auton ja niinpä Sigiriyaa seuraavana päivänä matka jatkui kuin jatkuikin kohti Polonnaruwaa, entistä pääkaupunkia. Oman kuskimme yrittäessä saada autonsa kuntoon me vaan ihasteltiin raunioituneita temppeleitä ja hikoiltiin auringon paahteessa. Alue oli ihanan vehreää ja rauhallista eikä paikassa ollut yhtään liikaa porukkaa, välillä saatiin ihastella kaikkea ihan kaksistaan. Matkalla nähtiin taas norsuja ja olin niin iloinen! Intia oli nimittäin ollut pettymys eläimistönsä suhteen, edes maksetuilla safareilla ei onnistuttu bongaamaan mitään villisikaa kummempaa ja nyt sitten olin ihan innoissani kun luonnolla oli ihan noin vaan minulle jotain näytettävää!

Polonnaruwan raunioita.

Patsastelua.

Temppeliä temppelin perään.

Polonnaruwan temppelit patsaineen eivät olleet meille riittävästi ja niinpä seuraava kohde oli Dambullan temppeliluolat. Saatiin hikoilla vielä lisää kun piti taas kiivetä suurelle mäen päälle jotain nähdäkseen. Alueella on lukuisia luolia joidenka sisältä paljastuu toinen toistaan upeampia Buddha-patsaita ja maalauksia. Mäen päältä on näkymät vielä myös noin kahdenkymmenen kilometrin päässä olevalle Sigiriyalle ja mäen alapuolelta löytyi mahtava 30-metrinen kullattu Buddha. Todella paljon ihmeteltävää siis. Kun palattiin majapaikkaamme niin kuski oli viimeinkin saanut autonsa kuntoon ja niinpä ajettiinkin vielä samana iltana Kandyyn.

Kandy on myöskin Sri Lankan entinen pääkaupunki ja sinne suunnattiin nähdeksemme kuuluisa Pyhän Hampaan Temppeli. Tarina siis kertoo että Buddha kuollessaan tuhkattiin Intiassa ja joku onnistui nappaamaan jäännöksiä hampaasta ja monenlaisten kommervenkkien jälkeen se päätyi viimein Kandyyn. Hammasta kuvastaa kultainen patsas, joka nähtiinkin suuren yleisöjoukon takana lasivitriinissä. Temppeli ja hammas oli ihan kiva nähdä mutta ei sinänsä ollut kummoisempi kuin monet muutkaan paikat joten Kandyn olisi kyllä voinut hyvin jättää väliinkin. Kuski oli kaavaillut vierailua myös kasvitieteelliseen puutarhaan mutta sinne ei kuitenkaan menty.

Dambullan temppelialuetta.

Pikku apinoita ilokseni.

Buddhat luolassa.

Kultainen Buddha ja ihanaa vehreyttä.

Kandysta reissu eteni viimeinkin sinne mitä oltiin paljon odotettu, rannalle! Matka taittui sukkelasti juuri viikko sitten avatulla moottoritiellä vaikka kuskia vähän pelottikin; se oli hänen toinen kerta elämässään ajaa moottoritiellä. Illalla sitten saavuttiin Unawatunaan, Sri Lankan etelärannikolle. Oltiin luettu että tämä paikka voisi olla se, mistä pieni paratiisiranta löytyisi mutta näytti siltä että vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja paikka oli täynnä turisteja ja luksusmajapaikkoja. Eli ei siis meille ja niinpä lähdettiinkin seuraavana päivänä tuktuk-kyydillä koluamaan läheisiä rantoja. Saavuttiin Mirissaan, ranta oli aivan täydellinen mutta meille sopivan tuntuista majapaikkaa ei näkynyt, ei mitään bungalown tapaista vaan pelkästään hotelleja oli näkyvissä. Kuski ehdotti että ehkä haluttaisiin ”cabana”. Ei tiedetty mikä se on mutta päätettiin antaa mahdollisuus. Astuttiin yhteen ravintolaan ja työntekijä vei meidät katsomaan huonetta. Siinä se sitten oli! Aivan täydellinen asumus meille, ravintolan päällä toisessa kerroksessa. Oma terassi riippumatolla ja tilaa olisi vielä ripustaa omakin riippumatto. Ah! Ja meri siinä ihan sylkäisyetäisyyden päässä. Mentiin kippistämään ravintolaan löytömme ansiosta ja mua itketti ihan vähäsen kun reggae soi ja merinäkymä vaan oli niin täydellisen kaunis.

Päivät meni ihanasti laiskotellessa, juoden Pina Coladaa, nauttien aivan taivaallisesta alakerran ravintolan valmistamasta ruoasta ja tietenkin uiden. Aurinko helli ja meidän terassilta käsin pystyi ihastelemaan taitavia surffareita ja vaan nauttimaan olostaan. Reissulla oli kuitenkin vielä yksi kohokohta meille, nimittäin meriretki joka alkoi eräänä päivänä jo auringon noustessa. Olin vähän merisairas kun venettä keikutti aika lailla, mutta enpä ollut ainoa! Mutta oli se sen arvoista. Jossain vaiheessa oltiin sen verran kaukana avomerta että delfiinit alkoivat hyppelemään veneen sivuilla ylös ja alas. Pieniä ryhmiä näkyi aivan kokoajan joko meressä tai ilmaan hyppelemässä. Kunnes jossain vaiheessa sitten delfiinit katosivat näkyviltä ja vaihtuivat sinivalaisiin! Uskomaton tunne, aivan kuin elokuvasta. Ensiksi näkyi veden ruiskautus ilmaan, sitten valaan selkää ja taas ruiskautus. Muutaman ruiskautuksen jälkeen pyrstö nousi ilmaan ja valas katosi meren syvyyksiin. Pyrstö oli ihan samannäköinen niinkuin joskus valokuvissa näkee, sellainen vettä valuva ja mahtava. Olin taas niin onnellinen enkä pystynyt uskomaan näkemääni todeksi. Todella vaikuttavaa. Harmi että delfiineistä ja valaista ei ole kuvia, vene hyppyytti niin kovasti että tuli vaan kuvattua vähän videopätkää.

Näkymä terassiltamme, oh!

Riippumatot rivissä.

Vähän synkempi keli.

Majapaikastamme pääsi suoraan alakerran ravintolaan herkuttelemaan.

Matka päättyi siis oikein rentouttavasti rannalle. Mutta miksi matka sitten tosiaan oli niin ihana ja mieleenpainuva, unelmamatka? No nähtiin paljon sellaisia nähtävyyksiä mistä pidetään. Saatiin mennä omalla aikataululla kenekään pakottamatta ja matkaaminen oli helppoa kuskin avustuksella (vaikka pientä jännitystä olikin ilmassa auton rikkoontumisen johdosta). Nähtiin luonnonvaraisia eläimiä ja paljon rehevää luontoa. Ilmat suosivat ja ilma tuntui puhtaalta. Tietenkin kontrasti Intiaan varmasti vahvisti myös sitä mahtavuuden tunnetta, onhan Sri Lanka paljon länsimaalaisempi ja siistimpi. Myös ihmiset Sri Lankalla olivat aivan erilaisia kuin Intiassa, jotenkin lämpimämpiä. Hintataso tietenkin oli korkeampi mutta ei jäänyt harmittamaan. Sri Lankalle voisi hyvin lähteä myös lapsiperheenä, voisin hyvinkin nähdä meidät vaikkapa samalla rannalla rentoilemassa mutta ehkä siinä kohtaa vaan täytyisi vähän rajoittaa drinkkien määrää. Ja majapaikankin saattaisi joutua valitsemaan ehkä hieman toisin.

Ahh, miten olikaan ihana kirjoittaa tätä ja oikein fiilistellä upeaa reissuamme! 🙂