Tajusin ihan vasta ensimmäistä kertaa, ja herkistyin tietenkin sitten siitä ajatuksesta, että meidän tuleva vauva tulee tuoksumaan ihan vauvalle..! Oon aina tykännyt vauvan tuoksusta vaikka en koskaan kovin paljoa vauvojen kanssa ole ollut tekemisissä, saatika niitä hoitanut. Mutta se suloinen tuoksu mikä niistä pikkunyyteistä lähtee, en kestä! Ja miltä se sitten tuntuukaan kun se tuoksun lähde onkin ihan oma pikkuinen. Ei siitä voi tulla kuin suurtakin suurempi hellyyspuuska.

Hellyyspuuskasta puhuen, yhtenä päivänä olinkin taas ihan surkeana ja itkin pää miehen sylissä. Raastoi sydäntä kun se vaan silitti mun päätä ja sitten itketti vielä vähän lisää. En tiedä miten sitä tunnetta kuvailla mutta mulla on miestä kohtaan tällä hetkellä semmonen älytön pula, voisin kyöhnätä kylki kyljessä kokoajan, haluaisin olla ihan jatkuvasti lähellä. Mulla on semmonen outo tunne, että oon luopumassa siitä kun vauva tulee. Nytkin alkaa itkettää kun ajattelenkin asiaa. Että kun me ei ollakaan sitten enää kahdestaan, onko meillä aikaa helliä toisiamme enää vai meneekö kaikki vauvalle..? Vaikka uskon kuitenkin että vauva täydentää meidän perheen entistä ihanammaksi ja tiiviimmäksi, ihan oikeaksi perheeksi. Sekin mua vaan itkettää kun ajattelen miten hyvä mun mies on mulle, niin ihana. Ja sitten kun se tulee lähelle ja lohduttaa, on siinä ja koskettaa niin kyyneleitä ei voi estää valumasta. Mun sydän meinaa nyt ihan pakahtua tästä, ilmoilla on semmoinen iso iso jättimäinen rakkauden tunne. Taidan olla vähän hupsu. Tai ehkä vaan pikkuisen raskaana..?

Magotit eli Gibraltarin apinat hellyyspuuskassa.

Juuri tuona päivänä kun olin surkeana niin mun turvonneet kädet ja jalat oli ihan tosi turvonneet. Ihan sen takia siis olin niin heitän kirveen kaivoon-tunnelmissa ja herkillä. Sormet ei menneet kunnolla koukkuun ja kävellessä jalkapohjatkin tuntui semmoisilta oudoilta turpeilta töppösiltä. Sitten löytyi ihana helpotus! Löysin netistä sivun, jossa oli vinkkejä turvotuksen helpottamiseen. Siellä neuvottiin vyöhyketerapeuttinen heijastepiste, josta jalkaa voi painaa ja sitten turvotus hälvenee. Se auttoi! Mies painoi pistettä ja minä itkin. Itkin kun se tuntui helpottavan oikeasti mutta sitäkin kun oli niin ihanaa vaan olla siinä miehen helliteltävänä. Tuon pisteen painaminen oli myös äärettömän rentouttavan tuntuista, niin ihanaa. Viime yöt on menneet aika nihkeästi kun sitä herää siihen että puutuminen oikeasti sattuu käsiin ja mikään voimistelu eikä pyörittely vaan auta. Mutta kun tuo piste jalasta löydettiin sainkin yllättäen nukkua yöni ilman kipua, puutuminenkin oli vaan vähäistä ja heräsin pitkästä aikaa oikein levänneen oloisena. Olen mielestäni saanut nukuttua kivuista huolimatta pienet pätkät aika hyvin mutta kyllä eron sitten huomasi kuitenkin, etenkin mieli oli paljon pirteämpi. Pistehierontaa nyt lisää ja lisää vaan, kiitos!