Jos napostelee jatkuvasti eikä pese hampaitaan, niin hampaisiin voi tulla reikiä. Jos polttaa tupakkaa, voi tulla keuhkosyöpä. Jos syö tolkuttomasti suolaa, niin voi tulla korkea verenpaine. Mutta toisille tulee reikiä ja keuhkosyöpää, vaikka kuinka on kuurattu hampaita tai oltu tupakoimatta, ja toisilla nousee verenpaineet vähemmälläkin suolan syönnillä ja jotkut röökimuijat porskuttavat koko elämänsä ilman keuhkosyöpää. Yhtä lailla voi sairastua masennukseen, vaikka ”periaatteessa kaikki on ihan hyvin”. Hankala elämä ja vastoinkäymiset, mutta ennen kaikkea kyvyttömyys käsitellä niitä, voi johtaa masennukseen. Lienee oma osansa myös geeneillä, toisten välittäjäaineet tuntuvat olevan mukavampia kuin toisten.

Masennuksessa syyt ja seuraukset ovat välillä hirvittävän hankalia. Klassinen esimerkki on tietenkin päihdeongelma ja masennus; kumpi tahansa voi olla toisen syy (vaikka terveydenhuollossa usein kieltäydytään hoitamasta mielenterveysongelmia ennen kuin päihdeongelmat on hoidettu, mikä sinänsä on hullua, jos masennus on vaikkapa juomisen syy). Yksinäisyys voi masentaa, mutta masentunut voi myös eristäytyä muista ja huomata eräänä päivänä olevansa yksinäinen. Työttömyys ja köyhyys masentaa, mutta ei masentunut välttämättä jaksa edes kysyä jatkoa määräaikaiselle hommalle ja raha-asiatkin voivat olla rempallaan. Syyt ja seuraukset ovat monimutkaisia etenkin silloin, kun masennus on pitkäaikainen tai toistuva vieras.

Kyllä minulla aina on ollut ”syy” masennukselle: hankalat kotiolot, liian pitkään kestänyt stressi tai puolison kuolema. Mutta siihen saattaa jäädä märehtimään. Aivan kuin ei muuta voisikaan kuin olla masentunut. Ei niitä tapahtumia voi oikeasti syyttää. Ulkoiset tapahtumat tekevät meidät surullisiksi tai vihaisiksi, mutta masennus syntyy minussa. Masennus on minussa. Ulkoiset seikat, ihmiset ja tapahtumat, voivat auttaa masentumaan ja voivat auttaa parantumaan. Mutta masennus ja parantuminen syntyy minussa. Ihan vain minussa.

Netti on pullollaan masennustestejä, kuten 21 kysymyksen BDI-testi tai siitä lyhyempi, 14 kysymyksen versio tai vaikkapa 10 kysymyksen DEPS-seula.  Masennustestit ovat siitä helppo löytää, että kirjoittamalla googleen ”masennustesti” löytää ihan varmasti kelvollisen masennustestin eikä mitään iltasanomien höpöhöpöä. Noita samoja testejä alan ammattilaisetkin käyttävät. Toisaalta siinä vaiheessa kun ihminen alkaa etsiä netistä masennustestiä testatakseen, että onko masentunut, niin eiköhän hän ole masentunut. Tämä sairaus kun voi olla aika helppo tunnistaa: jos päivät pitkät masentaa, niin sitä voi melko todennäköisesti olla masentunut. Toki on sairauksia, kuten kilpirauhasen sairaudet, jotka vetävät alakuloiseksi ja olon saamattomaksi, ja toisaalta masennus ei välttämättä ole aina ihan tyypillinen eikä ihminen heti hoksaa olevansa masentunut.

Masennustestin tekemisessä oma kompastuskiveni on välillä se, että en tiedä, mitä hetkeä ajattelisin. Noissa kolmessa jakamassani testissä vaihtoehdot ovat viimeinen viikko, viimeinen kuukausi ja yhdessä ei määritellä ajanjaksoa ollenkaan. Tänään kun on ollut ihan mukava päivä, vaikka sunnuntaina en saanut sohvaa irti selästäni ja mieli oli musta. Lisäksi minun täytyy olla todella masentunut, että menettäisin ruokahaluni (pikemminkin pistelen suklaata naamaani, jos sitä vain sattuu olemaan) eikä yöunetkaan häiriinny, vaan nukun jopa kymmentuntisia öitä ja herään aamulla hirvittävän väsyneenä.

Kävin pari kuukautta sitten depressiohoitajan juttusilla, ja hän ihan pariin kertaan tarkensi, että enkö tunne oloani surulliseksi. Ei, en ollut tippaakaan surullinen. Ärtynyt, pettynyt, tyytymätön, saamaton, väsynyt ja hidas, mutta en millään muotoa surullinen. Silloin sain testitulokseksi lievä masennus, ihan niin kuin minusta tuntuikin. Sitten pari viikkoa myöhemmin tunsin oloni todella surulliseksi ilman erityistä syytä ja itketti kovasti. Mietin, että johtuikohan se nyt siitä, että mieltäni jäi kalvamaan hoitajan kysymys vai oliko jossain sisälläni purkautumatonta surua. Ja muistinkin aiemmista masennuksista, miten lopulta inhosinkaan omien olojen ikuista vatvomista ja jatkuvaa tarkkailua ja tuntemusten nimeämistä. Tein testin uudestaan, ja tulos oli jo keskivaikea masennus.

Vinkkinä muutes heille, joille masennus on tuntematon sairaus, niin useamman viikon jatkunut lievä masennus on jo syy hakea apua. Masennukseen on hirvittävän paljon helpompi saada apua, kun se ei ole äitynyt pahaksi. Ihan kuin kipeän hampaankin kanssa: paikkaaminen on helpompi juttu kuin juurihoito tai hampaan irti repiminen.