Pienenpieniä vitutuksia
Aloitin eilen katsomaan netflixistä dr foster (oliko ton niminen.. en jaksa tarkistaa) sarjaa ja kahlasin ekan kauden heti putkeen.
Tästähän seurasi se tunne että vittu miehet on sikapaskoja ja tää tunne seuras makuuhuoneeseenkin. Tuleminen oli järkyttävän vaikeaa kun takaraivossa suhis onkohan toiki uittanu mulkkuaan vieraassa lihassa! No tulin kuitenkin of course heh.
Ja sain puhuttuakin tästä kumppanille. Ja mitä se teki! No vittu vaan nauroi.. nauroi mun aidolle huolelle. Ihme mulkku!
Tänään on ollut ihan hyvä päivä, mitä nyt lapsi sai päiväkodista jonkun pöpön tai siis saanut jo viime viikolla ja tänään se iski. Ei siis tarvitse miettiä menemistä huomenna töihin eikä päiväkotiin. Pomot tykkää kun näin heti kesäloman jälkeen jokainen alkaa tippumaan kelkasta. Eipä ole kyllä paljon tehtävissä, tilanne on mikä on.
Ja äsken tapahtui kuitenkin vittumaisin juttu kaikista vastoinkäymisistä ikinä! Poltin kieleni kahvilla! Miten se kehtaa polttaa mun kieleni kun mä sitä niin rakastan..
Taidanpa painua tästä sohvan pohjalle, napsauttaa teeveen päälle ja pistää sen perkeleen petturipaska sarjan pyörimään. Katsotaan tulenko tänä iltana!