Tapasimme puolisoni kanssa klassisesti baarissa, mutta olimme molemmat töissä. Iskin silmäni häneen heti, ja kirjoitin illalla itsevarmasti päiväkirjaani että tapasin tänään uuden poikaystäväni. Ja niin siinä tosiaan sitten kävi että meistä tuli pari, ja muutamien mutkien kautta perhe ja aviopari. Siitä on kohta 14 vuotta. Tapailuaikana lempipuuhaamme oli juosta baareissa ja bileissä yhdessä. Perheenlisäyksen myötä aloimme ulkoilla enemmän omien ystäviemme seurassa, kumpikin vuoroillamme. Varmaan aika tavallinen tarina että kun lapset ovat pieniä, yhteinen aika jää vähän vähemmälle. Olimme molemmat aika samanlaisia juomareita, yleensä illat jatkuivat aina jatkojen jatkoille ja seuraava päivä meni enemmän tai vähemmän pelastusarmeijalle. Itsessäni on aina ollut vähän suorittajan vikaa, ja monesti hyppäsinkin pystyyn kostean illan jälkeen ja järjestin katumusharjoituksena lapsille jotain hauskaa puuhaa ja itse puuskutin mukana. ”Ei sattunut yhtään!” Puolisoni osasi olla stressaamatta, ja nukkui vaikka puoli päivää yöjuoksujen jälkeen. Hän onkin ehkä aina ollut enemmän sujut päihtymisensä kanssa.

Pullot pussiin ja korkit kiinni

Kun lopetin, en odottanut että puolisoni lopettaisi myös. Puhuin kyllä kotona kuin papupata kaikesta hyvästä mitä kehossani ja päässäni tapahtui ja taivastelin kaikkea oppimaani kun luin alkoholista kaiken mitä käsiini sain. Olin silti aika yllättynyt kun hän lopetti ja vieläpä vähän samalla tavalla kuin minä. Yhden kostean ja hauskan illan jälkeen hän vain totesi että kylläpä se taisi riittää ainakin joksikin aikaa. Olimme tietenkin molemmat ennen lopettamispäätöstä olleet siinä rajalla jo kauan. Haluaisin ajatella että lopettamiseni kannusti häntäkin punnitsemaan omaa suhdettaan alkoholiin, ja ehkä johti lopulliseen päätökseen.

Ajattelin että hän kokeilee tätä ja palaa pian vanhoihin tapoihinsa, mutta ei se siltä näytä ainakaan vielä. Olemme molemmat olleet äimanä siitä miten suuri vaikutus tällä on ollut moneen elämänalueeseen. Lopettaminen on parantanut niin montaa asiaa, että alkoholinkäytön jatkaminen tuntuu koko ajan kaukaisemmalta ja epätodennäköisemmältä.

Olin myös ehtinyt toilailla alkoholin kanssa oman osani, ja puhunut hänen kanssaan avoimesti siitä että joskus mietin onko minulla ongelma. Tai että tuleeko minulle ongelma joskus myöhemmin. Mulla on raskas sukurasite alkoholismin suhteen, ja lähipiirissä monta esimerkkiä siitä miten hullusti sen kanssa voi käydä. Hänelle lopettamiseni oli varmaan eniten helpottavaa.

Kuinkas sitten kävikään?

Olen todella onnellinen tästä. Teemme yhdessä enemmän asioita, meillä on enemmän yhteistä aikaa ja olen toiveikas että sitä on myös vanhuudessa enemmän koska eliniänodote kasvaa. Jaksamme molemmat puuhata lasten kanssa enemmän. Viikonloput ovat pitkälti perheen yhteistä aikaa. Koronavuodella oli tietenkin myös merkittävä vaikutus tähän, kun sosiaaliset kuviot ovat olleet vähän pakostakin rajoitettuja. Tosin jossakin välissä viime kevättä totesin että kyllä liika perheaika on liikaa perheaikaa. Kuopus oli kolme viikkoa altistuskaranteenissa ja kodin nurkat alkoivat ahdistaa ihan toden teolla, kun olin lomautettuna ja siitä syystä kotona hänen kanssaan kaksin kaikki päivät. Mutta enimmäkseen se perheaika on hyvää ja hauskaa.

Treffi-illat ovat erilaisia, hauskempia ja monipuolisempia. Drinksujen ja illallisen rinnalle on tullut metsäretkiä, mökkeilyä, urheilua ja vaikka mitä. En kylläkään keksi miksei nämä olleet ohjelmistossa jo vuosia sitten. Ehkä koronalla oli tässäkin sormensa pelissä, kun oli vähän pakkokin keksiä uusia ajanvietteitä.

Emme kumpikaan ole joutuneet pyytelemään anteeksi humalaisia kotiin rymyämisiä tai venähtäneitä työnjälkeisiä kaljoitteluja pitkään aikaan. Emmekä kumpikaan ole pitkään aikaan olleet toiselle vihaisia kännissä toilailuista. Häpeä ja kiukku loistavat poissaolollaan.

Perheemme talous voi pitkistä lomautuksista huolimatta yllättävän hyvin. Alkoholittomien oluiden ja muiden virvokkeiden kanssa lähtee kyllä välillä vähän lapasesta, mutta niiden kustannus on pientä alkoholiin syydettyjen eurojen rinnalla. Ja ulkona syödessä laskut tuntuvat pieniltä. Rahankäyttömme tuntuu tasapuoliselta.

Kaiken kaikkiaan, raittiuden aikana suhteemme on kehittynyt huomioivammaksi, onnellisemmaksi, rakastavammaksi ja tasa-arvoisemmaksi. Kaikki ei ole raittiudestamme johtuvaa, mutta voin sanoa suurella varmuudella että sillä on ollut iso vaikutus tähän kaikkeen. On aika ennen ja jälkeen.

Meillä on myös läheinen, joka tekee tällä hetkellä töitä raitistumisen eteen. Hänen sairautensa koskettaa lapsiamme ja perhettämme lähes päivittäin. Itselläni on hyvä mieli siitä että lapsillamme on täysin raittiit vanhemmat, joihin turvata tarvittaessa. Perheemme on turvasatama, myös minulle.

Huomisen huolia

En voi puolisoni puolesta asioita päättää, ja mietin mitä tapahtuisi jos hän jonain päivänä päättäisi alkaa taas käyttämään alkoholia? Mitä jos tämä ei ole ikuista?  Tai jos itse alan? Tulevaisuudesta on vähän paha mennä sanomaan, kun en siitä mitään vielä tiedä, mutta olen luottavainen. Olen kasvanut ihmisenä mielettömästi lopetettuani juomisen, ja minusta tuntuu että pystyisin sopeutumaan myös siihen, että alkoholi palaisi suhteeseemme. Tällä hetkellä toivon että ei palaa, mutta asiat muuttuvat ja ihmiset myös. Loppuviimeksi, oma juomiseni on se ainoa juominen mihin pystyn vaikuttamaan, ja sen hyväksyminen on ollut helpottavaa. Koska siihen mulla on kaikki tarvittava omissa käsissäni ja pystyn kontrolloimaan sitä täysin. Toisten juominen on heidän omissa käsissään eikä kenenkään muun, sen oppiminen ja sisäistäminen on nostanut ison taakan pois harteiltani. Kaikki elävät sitä omaa elämää kuten parhaaksi näkevät.