Mitä tehtäis?
Vaikka kuinka yritin vakuuttaa itselleni ettei minkään tarvitse muuttua kun lopetan alkoholin käytön, niin lopulta oli pakko myöntää että kyllä täytyy. Olen ollut baarissa, mökkireissuilla, illallisilla, keikoilla, kotibileissä, polttareissa ja pienissä häissä selvin päin, ja nauttinut kyllä olostani, mutta eri tavalla. Aikaisemmin olin se jota ennen kaikki muut ehtivät lähteä kotiin. Joskus jäin itsekseni vielä yhdelle tai poikkesin kotimatkalla vielä baariin, venytin iltoja niin pitkälle kuin mahdollista. Vielä yksi ja vielä ja vielä. Olen varmasti ollut myös monelle se kaveri jolle voi soittaa aina ja saa varmasti seuraa ryypylle. Nyt lähden kotiin kun virta tai huvitus loppuu, joskus se hetki koittaa aikaisemmin ja joskus myöhemmin. Tosin harjoitusta baarissa käymiseen ei ole tullut tänä vuonna kovinkaan paljoa, sen verran vähissä ovat illanvietot olleet mun ystäväpiirissä.
Olen myös alkanut ajatella että ehkä olenkin introvertimpi ihminen kuin olen luullut? Juovaan aikaan tykkäsin kyllä olla huomion keskipisteenä, nousuhumalassa olin varmasti seurueen kovaäänisimpiä ja kerroin paljon henkilökohtaisen elämän yksityiskohtia piittaamatta häveliäisyydestä. Roisit vitsit olivat myös ihan bravuuri. Nyt tuntuu että humalaiset kokoontumiset ovat hauskoja tiettyyn rajaan saakka, sitten kun jutut alkavat kiertää kehää ja seuralaisten puhe sammaltaa, olen yleensä valmis lähtemään kotiin. En pysy polveilevissa tarinoissa kärryillä ja mun on vaikeaa keskittyä ihmisten juttuihin kun kaikki puhuvat yhtä aikaa. Aikaisemmin se ei vaan häirinnyt yhtä paljon. Baareissa taustahäly ja musiikkikin tuntuvat läpitunkevammalta kun humala ei puuduta aisteja. Paljon hauskempaa onkin nähdä kavereita kahden kesken, ilman hälinää ja häiriöitä.
Selvin päin huomaan myös miten paljon kohtaamiset kavereiden kanssa ovat pyörineet alkoholin ympärillä. Kun sovitaan tällejä, on tosi helppoa ehdottaa yksille menoa ja antaa tilanteen kehittyä sieltä. Välillä pää kumisee tyhjyyttä kun mietin mihin mennä tai mitä tehdä, ilman alkoholia. Toki korona vaikeuttaa tätä entisestään kun monet harrasteetkin ovat tauolla. Monet teatteritkin taisivat eilen päättää laittaa ovensa kiinni kolmeksi viikoksi pääkaupunkiseudulla. Keikat on peruttu ja leffateatterit ovat varmaan myös pian taas säpissä. Normaalimpaan elämänmenoon palataan kuitenkin joskus ja voidaan taas tehdä kaikkea ystävien kanssa.
Käydään museoissa. Hankin museokortin ja ainakin pääkaupunkiseudulla piisaa näyttelyitä vaikka kuinka moneen makuun. Joskus aikaisemmin, parikymppisenä kävin paljonkin gallerioissa ystävien kanssa mutta sitten tuli varmaan aikuisuus ja lasilliset, ja museot jäivät. Sekin on yksi alkoholiin liittyvä ihme ajatusharha jota meille tuputetaan lapsesta saakka. Aikuiset juovat alkoholia. Kalja ja viini ovat aikuisten juomia. Että niitä aikuiset pääasiassa juovat, vesi esimerkiksi ei ole aikuisten juoma. Meillä kotona 80-luvulla lapset saivat maistaa aikuisten juomia, nykyisin sellaisesta taitaisi tulla sanomista.
Kävellään ja ulkoillaan. Koronaturvallista ja terveysvaikutukset kaupan päälle. Voisin alkaa kartoittaa myös uusia ulkoilureittejä kotiseudultani, enkä aina vaeltaa niitä samoja polkuja. Kävin, kylläkin yksin, nyt syksyllä Paloheinän metsissä ja olin ihan vaikuttunut siitä miten ihana paikka on ollut ulottuvillani vuosikaudet enkä ole hyödyntänyt sitä kuin talvisin pulkkamäkenä. Lisään myös pulkkamäen treffiohjelmistoon, jos tulee luminen talvi.
Syödään yhdessä. Valmiiseen pöytään istahtaminen on tietysti oma lukunsa, mutta myös kokkaaminen yhdessä on hauskaa. Joku hankala resepti mitä ei tulisi arki-iltana kokeiltua on kivaa selättää kaverin kanssa kaikessa rauhassa viikonloppuna. Ravintolassa syöminen tulee myös tosi paljon edullisemmaksi kun ei juo viiniä aterian läpi. Täydellisessä maailmassa ravintoloissa olisi myös alkoholiton ”viinipaketti” menuille, vaikka mocktaileista ja alkoholittomista oluista koottu.
Jos kuitenkin sinne baariin lähdetään, niin sielläkin on hauskaa jos kuppilasta löytyy hyvä alkoholiton juomavalikoima, jos musiikki soi sopivan hiljaisesti ja jos seura ei ole ihan soseessa. Mutta rakkaiden ystävien seura on tietty ihanaa vaikka joisi hanavettä ja muut siinä humaltuisivatkin. Sen olen myös huomannut, että mulle tulee tylsää nopeammin kuin ennen, pari tuntia samassa baarissa on jo ihan rajoilla. Ei onnistuisi selvin päin ne kahdeksan tunnin maratonit mistä ennen olen suoriutunut harva se viikonloppu. Ja sitten on paikka jossa humalaiset kaverit eikä kova musiikki haittaa yhtään, eikä tule tylsää, ja se on tanssilattia. Juuri nyt tietysti hikinen disko kuulostaa lähinnä viruslingolta, mutta sitä mulla on ollut eniten ikävä baareissa käymisestä. Tanssimista. Jotenkin en usko että tanssikurssi kansalaisopistossa tyydyttäisi tätä tarvetta.
Eilen kävin aftereilla pitkästä aikaa, ja vieläpä kahdessa ravintolassa. Olin iloinen siitä että alkoholitonta löytyi molemmista paikoista ja oikein useaa sorttia, seura oli ihanaa ja puitteet miellyttävät. Ilo oli myös huomata että ihmisiä oli liikkeellä uusista rajoituksista huolimatta. Ravintolathan eivät ole mitenkään isosti edustettuna jäljitettyjen tartuntojen lähteenä, mutta ala on silti kovilla kevään tiukkojen rajoitusten jäljiltä. Mulla oli oikein turvallinen olo koko illan, ei ollut ruuhkaa, meille tarjoiltiin pöytään ja viereiset seurueet olivat riittävän kaukana meistä. Mutta olisi kyllä tehnyt tiukkaa jaksaa pilkkuun saakka, vaikka se tuleekin jo kymmeneltä.