Selvästi rentona

Alkoholi rentouttaa. Rankan päivän jälkeen ansaitsee drinkin. Raskaat työt, raskaat huvit. Kulttuurimme narratiivissa alkoholi on palkinto, tauko, ansaittu pako, nautinto joka kuuluu raskaan työn raatajille. Tämä tarina tunkee silmille joka paikassa. Poliisisarjan päähenkilö juo liikaa mutta se on ymmärrettävää koska hänen työnsä on niin vaativaa. Sitcomeissa viinilasit istuvat pöydän laidalla ihan muina myrkkyinä, tapahtumien taustalla vähän kuin kuvituksena. Kun vastaan tulee isompi kriisi, kaivetaan esiin väkevät. Kauppakeskuksissa tarjotaan taukoa shoppailusta, kuohari virkistää asioiden hoitelun lomassa. Olutjoogaa hyvinvointiin ja viiniä kampaamokäynnin lomassa. Kylpylässä totaalinen rentoutuminen porealtaan ja allasbaarin äärellä.

Kuplivat lasit

Välillä tuntuu että juomattomuus on laittanut nenälleni promillelasit, ja huomaan alkoholia ihan koko ajan ja joka puolella. Ja monesti ihan väärissä paikoissa. En tiedä mitä pitäisi ajatella vauvan potkupuvusta jossa lukee ”Shut up liver, you’re fine” tai ”Mommy’s little drinking buddy” Konteksti on täysin älyvapaa. Facebookista löytyy myös lukematon määrä ryhmiä vanhemmille jotka tykkäävät juoda. Mommy needs vodka, Dad needs a beer, Mommy needs a bottle of wine… Sosiaalinen media täytyy perjantaisin kuvista joissa ihmiset viettävät aikaa yhdessä, lasien kanssa. Maljojen nostoja kuohuvalla, herkkuaterioita viineineen, nuotiopiirejä olutpullojen kanssa. Ja viesti on usein se, että koska arki on selätetty, voi vihdoin ottaa rennosti. Kaikki tämä normalisoi alkoholin käyttöä, ja herättää ainakin minussa kysymyksen, miksi vanhemmuus tai työelämä on niin raskasta että siitä täytyy saada toistuvasti taukoja tai rentoutua alkoholin avulla? Ehkä rima on liian korkealla kaikessa? Olisiko pysähtymisen paikka? Hoida syytä, älä oiretta.

Satunnaisesta tottumus

Pari rentouttavaa työpäivän jälkeen ei kuulosta kovin pahalta, mutta jos se toistuukin joka päivä, miten vaikutus muuttuu? Minulle selitettiin hiljattain mitä toleranssin kasvu ja alkoholin aivoissa aiheuttamat muutokset aiheuttavat. Kuvio, jolla tätä havannoillistettiin, oli laskeva viivakaavio, jossa pystyakselin arvot olivat masennus, normaaliolotila ja euforia, vaaka-akseli on aika ja viiva merkkaa alkoholin käyttöä. Eli kun juodaan, alkoholi nostaa ihmisen mielialaa, ja vaikutuksen lakattua olotila palautuu jatkuvassa käytössä aina hieman lähtöpistettä alemmas. Tämä johtuu esimerkiksi aivoissa vaikuttavasta mielihyvähormoni dopamiinista, jonka vapautuminen vähenee pitkäaikaisessa alkoholinkäytössä. (kuva on vähän kökkö, mutta idea on napattu Annie Gracen kirjasta This Naked Mind, jolle lämmin suositus) Eli rentouttava iltaviini voi pitkässä juoksussa aiheuttaa masennusta ja stressiä, ja kääntyä itseään vastaan, kun toleranssi kasvaa ja annoksia lisätään saman vaikutuksen saamiseksi. Lasillinen pari kertaa viikossa tuskin vaikuttaa ihmiseen suuresti, mutta entä pari kolme lasia pari kolme kertaa viikossa?

Pysähtyminen

Millä sitten maadoittaa itsensä raskaan päivän jälkeen, kun lapset on hulinoineet niin että päätä jyskyttää, puoliso märisee jostain tekemättömästä hommasta, töissä hengitetään niskaan, ja pitäisi se iltaruokakin saada tulille? Itse juon usein kupillisen teetä tai kahvia ihan omassa rauhassa siten että pysähdyn tietoisesti. Otan sen hetken itselleni, teen vaikka pesän sohvaan ja kaadan kahvin lempparikuppiini ja jos kukaan ei mölise siinä vieressä, laitan vielä musiikkia soimaan. Ei se aine vaan sen tarkoitus, tietoisuus siitä että teen sen itseäni varten, rentoutuakseni. Tai sitten me puolison kanssa hörpätään kahvit keittiössä iltaruoan päälle, laitetaan ovi kiinni ja ollaan kahdestaan. Alkoholiton olut, mocktail tai lasillinen kombuchaa toimivat myös.

Jos on kunnolla aikaa ja keskittymiskykyä, teen hengitysharjoituksia. Laatikkohengitys ja tulihengitys ovat oikeasti toimivia harjoitteita, mutta olen niin aloittelija vielä että tarvitsen niihin oman rauhan, että ne onnistuvat. Olin jokin aika sitten turkkilaisessa saunassa, ajattelin olevani siellä yksin ja tein juurikin tuota tulihengitystä. Siinä hengitetään valittu aika oikein nopeasti ja terävästi sisään ja ulos, ja se kuulostaa vähän läähättämiseltä. No, en ollut yksin, joku sieltä toisesta nurkasta lähti vaivautuneenä könyämään ulos kun olin siinä aikani sihissyt. (Jos nämä kiinnostavat enemmän, Youtubesta löytyy videoita hakusanoilla box breathing tai equal breathing ja breath of fire) Tietoinen hengitys on vaikuttavaa, euforia joka leviää vartaloon tuntuu melkein kemialliselta. Ollaan taas vähän siellä huruosastolla, mutta ihmisten tiedetään aiheuttaneen itselleen jopa hallusinaatioita keskittymällä ja sulkemalla muun maailman pois. Ilman kemikaaleja siis. Ihan mieletöntä.

Jos minun olisi mahdollista helposti ujuttaa päiviini kylmässä luonnonvedessä uiminen säännöllisesti, tekisin sen heti. Se kokonaisvaltainen rentous ja euforinen humaus joka seuraa kylmäaltistusta on todella ihanaa. Nyt teen sitä kylmien suihkujen muodossa, mutta niin se on vaikeampaa. Vaatii melkoista mielenlujuutta pakottaa itsensä seisomaan paikallaan jääkylmässä vesisuihkussa omassa kylppärissä, kun suihkun saa kiinni hetkessä. Kylmäaltistuksella tiedetään olevan muitakin terveysvaikutuksia, kuten vastustuskyvyn paraneminen, verenkierron tehostuminen ja stressin väheneminen.

Viimeisenä tällä listalla on sauna. Vaikeampi tietysti toteuttaa akuutissa stressitilanteessa, mutta sen taika omassa elämässäni onkin siinä, että se pitää stressiä loitolla. Viikkorutiineihin kuuluu, että perjantaisin käymme puolison kanssa saunassa ja puhumme kaikesta. Iloista, suruista, huolista ja haaveista.

En ole tämän lähes vuoden aikana kaivannut alkoholia rentoutumiseen kertaakaan. Olen elänyt läpi pandemian ja massiivisen terveyskriisin  ja kohdannut siitä aiheutuvan stressin selvin päin. Mun lapset on edelleen ihan yhtä rasittavia sille päälle sattuessaan ja töissä on jopa raskaampaa kuin vuosi sitten. Mutta jokin on toisin pääni sisällä. Kun jätin juomisesta muodostuneen tottumuksen ja opin kuuntelemaan itseäni, elämässäni vastaantulevat haasteet tuntuvat pienentyneen. Alkoholi ei tee elämästä hauskempaa, asioista helpompia eikä ongelmista pienempiä. Ne ovat mitä ovat, oli alkoholia tai ei. Mutta jos joku olisi tullut pari vuotta sitten kertomaan että kato hengittelemällä niistä työkriiseistä ja perhe-elämän haasteista läpi vaan, olisin varmasti kuitannut jutun  hihhulointina. Tämä täytyy kokea että sen ymmärtää.